Bioarkistot
Register
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 262: Rivi 262:
 
Kaukana lännessä Pridak katseli [[Makutojen linnoitus|linnoituksen]] palamista, ja hymyili näystä. Hän oli ollut onnekas vapauduttuaan Tyrmästä. Hänen nappaajansa olivat toimittaneet aluksia ja voimavaroja joilla rakentaa armeija. Universumin pahimmista paikoista hän oli löytänyt entisiä Pimeyden Metsästäjiä, karkoitetun Vortixxin, jopa Skakdin tai kaksi miehistökseen. Ennen kuin Kalmah oli edes muodostanut taistelusuunnitelmaa, Pridak oli suunnannut ilman häntä valloitusretkelle. Se tuntui hyvältä. Mukava turmella ja polttaa ja tuhota jälleen. Mukava tuntea [[Valokivi]]en lämpö ruumiissaan, vaikkakin hänen vesitäytteinen kypäränsä oli estänyt häntä haistamasta taistelun mahtavaa hajua ja katkua. Hän oli palannut, ja palannut pysyäkseen. Hänen miehensä olivat saartaneet tätä paikkaa asuttaneiden Makutojen joukot, mutteivat olleet löytäneet yhtäkään todellsita veljeskunnan jäsentä.
 
Kaukana lännessä Pridak katseli [[Makutojen linnoitus|linnoituksen]] palamista, ja hymyili näystä. Hän oli ollut onnekas vapauduttuaan Tyrmästä. Hänen nappaajansa olivat toimittaneet aluksia ja voimavaroja joilla rakentaa armeija. Universumin pahimmista paikoista hän oli löytänyt entisiä Pimeyden Metsästäjiä, karkoitetun Vortixxin, jopa Skakdin tai kaksi miehistökseen. Ennen kuin Kalmah oli edes muodostanut taistelusuunnitelmaa, Pridak oli suunnannut ilman häntä valloitusretkelle. Se tuntui hyvältä. Mukava turmella ja polttaa ja tuhota jälleen. Mukava tuntea [[Valokivi]]en lämpö ruumiissaan, vaikkakin hänen vesitäytteinen kypäränsä oli estänyt häntä haistamasta taistelun mahtavaa hajua ja katkua. Hän oli palannut, ja palannut pysyäkseen. Hänen miehensä olivat saartaneet tätä paikkaa asuttaneiden Makutojen joukot, mutteivat olleet löytäneet yhtäkään todellsita veljeskunnan jäsentä.
   
Nyt, kun hän jatkoi valloitustaan, muutama asia kiinnitti hänen huomionsa: rakennus ei ollut alkuperäinen, se oli rakennettu aiemman vahvan kohdan päälle. Alemmat tasot olivat yhä kesken, ja niitä tutkiessaan hän löysi oudon huoneen. Syvällä kellarin alla oli huone täynnä kivimurskaa. Seinät oli tuhottu, jättäen jäljelle vain maaseinämät, ja niiden seinien jäännökset oli levitetty pitkin lattiaa. uteliaana hän poimi yhden noista palasista, vain huomatakseen että siinä oli kirjoitusta. Symbolit eivät tarkoittaneet hänelle mitään ja hän oli heittämäisillään sen pois kun hän huomasi että toisessakin osassa oli vastaavaa kirjoitusta. Itse asiassa kaikissa palasissa oli. Täällä oli jokin viesti, tai oli ollut, hän tajusi. [[Zaktan|Joku]] oli yrittänyt tuhota sen murskaamalla seinät, mutta viesti oli yhä täällä sellaiselle, jolla oli kärsivällisyyttä koota se. Ja jos joku oli pitänyt sitä tuhoamisen arvoisena tietona, sen täytyi todellakin olla melko mielenkiintoista. Syntyneen metsästäjän loputtyomalla kärsivällisyydellä Pridak alkoi asetella kiviä.
+
Nyt, kun hän jatkoi valloitustaan, muutama asia kiinnitti hänen huomionsa: rakennus ei ollut alkuperäinen, se oli rakennettu aiemman vahvan kohdan päälle. Alemmat tasot olivat yhä kesken, ja niitä tutkiessaan hän löysi oudon huoneen. Syvällä kellarin alla oli huone täynnä kivimurskaa. Seinät oli tuhottu, jättäen jäljelle vain maaseinämät, ja niiden seinien jäännökset oli levitetty pitkin lattiaa. uteliaana hän poimi yhden noista palasista, vain huomatakseen että siinä oli kirjoitusta. Symbolit eivät tarkoittaneet hänelle mitään ja hän oli heittämäisillään sen pois kun hän huomasi että toisessakin osassa oli vastaavaa kirjoitusta. Itse asiassa kaikissa palasissa oli. Täällä oli jokin viesti, tai oli ollut, hän tajusi. [[Zaktan|Joku]] oli yrittänyt tuhota sen murskaamalla seinät, mutta viesti oli yhä täällä sellaiselle, jolla oli kärsivällisyyttä koota se. Ja jos joku oli pitänyt sitä tuhoamisen arvoisena tietona, sen täytyi todellakin olla melko mielenkiintoista. Syntyneen metsästäjän loputtomalla kärsivällisyydellä Pridak alkoi asetella kiviä.
  +
  +
==Luku 6==
  +
Axonn oli hukkumaisillaan. Vihertävän musta neste täytti hänen suunsa ja keuhkonsa ennen kuin hän ehti reagoida. Hänen mahtavat kätensä heiluivat yrittäen löytää jotakin johon tarttua, ja epäonnistuivat. Kun hän upposi syvemmälle kohti pohjaa, Axonn tiesi, että siellä, Makutojen synnyinpaikassa, hän tulisi kuolemaan. Sitten hän yhtäkkiä nousi nopeasti sameasta nesteestä. Vahvalla kädellä oli ote hänestä ja veti häntä poispain hänen kohtalostaan. Hetkeä myöhemmin hän tunsi lujan kivilattian allaan. Hän yski ja haukkoi henkeään. Kun värit lakkasivat lopultakin vilisemästä hänen silmissään, hän katsoi ylös pelastajaansa. Brutaka leijui kolme jalkaa lattian yläpuolella. Vihreää tulta suihkusi hänen silmistään ja sormien päistä. Hänen haarniskansa oli murtunut useista paikoista sen peittämän kudoksen laajentuessa. Puhtaan energian aura säteili hänen ympärillään, niin kirkas, että Axonnin täytyi suojata silmiään kädellään.
  +
  +
"Axonn", Brutaka sanoi, "olemme iloisia huomatessamme, että selvisit."
  +
  +
"Me? Brutaka, mitä sinulle on tapahtunut?"
  +
  +
"Minä... me olemme Makuta-lajin olemusta. Me tiedämme mitä heidän oli tarkoitus tietää, mutta olemme unohtaneet. Me näemme virheen. Halkeamat. Niin paljon kotjattavaa, muttemme voi tehdä sitä."
  +
  +
Axonn seisoi kirves valmiina. Hän tiesi millaisia vaikutuksia Makutojen [[Antidermis|Antidermiksellä]] oli Brutakaan. Sen imeminen teki hänestä jotenkin vahvemman, mutta hän ei ollut koskaan nähnyt tai kuullut vastaavaa. Se oli Brutakan keho ja Brutakan ääni, mutta sanat eivät tulleet hänen vanhalta ystävältään.
  +
  +
"Spherus Magna, rikkoutuminen", Brutaka mutisi, nähtävästi enemmän itselleen kuin Axonnille, "kolmen täytyy olla yksi; kahden täytyy tehdä niistä yksi."
  +
  +
Yhtäkkiä Brutaka kurotti ja jähmetti Axonnin käden rautaotteella. Hänen kosketuksensa poltti, mutta Axonn taisteli huutamista vastaan."
  +
  +
"Hänen täytyy muistaa, hänet täytyy saada näkemään, tai 100 000 vuoden matka on turhaa. Hän piiloutuu alle, valmistautuen tapaamaan kohtalonsa. Meidän on mentävä sinne, meidän on oikaistava virhe. Niin paljon virheitä ennen kuin rikkoutuminen voi päättyä."
  +
  +
<center>***</center>
  +
  +
Ancient kiipesi pientä kukkulaa ylös, astellen varopvasti vältellen kivimurskaa, joka oli kerran ollut xialainen tehdas. Hän oli etsinyt The Shadowed Onea lähes tunnin. Heidän oli tarkoitus keskustella kaupungin puolustuksesta, mutta Pimeyden Metsästäjien johtajaa ei löytynyt. Hän oli huolissaan. Toa Helryx oli pyytänyt Ancientia, vakoojaansa Pimeyden Metsästäjien joukossa, tavallisiin raportteihin Xian tilanteesta ja The Shadowed Onen toimista. Hän odotti täysin makutan veljeskunnan hyökkäystä saarelle, ja hänen viimeisin raporttinsa oli jo myöhässä. Ancient saavutti kukkulan laen. Ensimmäinen hänen näkemänsä asia oli The Shadowed One seisomassa kivikasan edessä. Hän piteli pientä kirstua, joka oli auki, tuijottaen sisältöä ilkeä hymy huulillaan. Kun Ancient tuli lähemmäs, hän huomasi kaksi muuta asiaa: kuollut Vortixx maassa suu tukittuna kristallimaisella Protodermiksellä, sekä arkun sisällön; kolme pientä pulloa.
  +
  +
"Mitä olet löytänyt?" Ancient kysyi, "ja miksi Vortixx olisi kyllin tyhmä haastaakseen sinut taisteluun siit`?"
  +
  +
The Shadowed One katsoi ylös yllättyneenä. Huomatessaan sen olevan Ancient, hän rentoutui silminnähtävästi.
  +
  +
"Mitä hämmästyttävimmän asian", hän sanoi, "Oletko koskaan kuullut Makuta [[Kojol]]ista?"
  +
  +
Ancient nyökkäsi. Hän tunsi mata Nuin Ritarikunnan tarinan: Kojol oli vieraillut Xialla keskustellakseen [[Virus|viruksen]] lisäämsiestä aseeseen, jota Vortixxit kehittelivät Makutoille. Vierailullaan, hänet oli "vahingossa" tappanut toinen virus. Paitsi ettei se ollut virus, vaan Ritarikunnan operaatio hänen poistamisekseen.
  +
  +
"Hän toi mukanaan Xialle monia viruksia", The Shadowed One jatkoi, "joitakin ei koskaan löydetty. Tarina oli, että ne paloivat hänen haarniskansa mukana. Mutta ne eivät palaneetkaan, ja minä olen löytänyt ne."
  +
  +
Ancient yritti olla näyttämättä yhtä huolestuneelta kuin oli. Tämänkaltaiset aseet Pimeyden Metsästäjän käsissä olivat katastrofi.
  +
  +
"Erinomaista", hän sanoi, "Voisimme myydä nämä hyvään hintaan."
  +
  +
"Myydä nämä? The Shadowed One sanoi. "Ei, minä ajattelin käyttää niitä. Opin vielä mitä ne ovat ja mitä ne tekevät, ja sitten Helryx ja Makutat vastaavat minulle! Mutta tarvitsen aikaa... suuren määrän aikaa ja rauhaa työskennellä. Kukaan ei saa tietää, että ne ovat minulla. Sen takia Vortixxin täällä täytyi kuolla. ja siksi..."
  +
  +
Kaksi voima-aaltoa ampaisi The Shadowed Onen silmistä iskien Ancientiin. Veteraani-Pimeyden Metsästäjä katosi hyökkäyksen voimasta.
  +
  +
"Anteeksipyyntöni, vanha ystävä", The Shadowed One sanoi, "mutta tiedäthän vanhan sanonnan: 'jaettu salaisuus ei ole enää salaisuus'."
  +
  +
<center>***</center>
  +
  +
Vezon hiipi Destralin linnoituksen huoneiden läpi seuraten makuta Tridaxia ja theden parhaansa pysyäkseen huomaamattomana. Ikivanhan rakennelman seinät tärisivät raivokkaasta jyskytyksestä; Mata Nuin Ritarikunta oli lopultakin aloittanut hyökkäyksensä Makutojen tukikohtaan. Hänen tehtävänsä oli yksinkertainen, niin tarkoitukselllinen, että jopa hänen vääntynyt mielensä pystyisi siihen: Hänen tarkoituksena oli seurata Tridaxia, löytää keino, jota Makutat käyttivät saarensa siirtämiseen paikasta toiseen ja tuhota se. Sitten tridax todennäköisesti tappaisi hänet, mutta kaikki suunnitelmat eivät olleet täydellisiä.
  +
  +
Aluksi näytti siltä kuin kaikki etenisi odotetusti; Tridax matkasi alakellariin, nähtävästi täysin tietämättömänä siitä, että häntä seurattiin. Kellarin pohjalla oli suuri kammio. Mikä odotti kammion sisällä hämmästytti jopa syvästi häiriintyneen vezonin. Seinät olivat neljäkymmentäjalkaa korkeita, kaikkialla ympärillä. Niihin nojasi lähes sata [[Jähmetysputki|Jähmetysputkea]]. Ja jokaisessa putkessa oli identtinen hahmo. Joillain oli sysimusta haarniska, useimmilla valkokultainen, mutta oli selvää, että he olivat sama olento. He olivat jonkinlaisessa koomassa. tridax käveli huoneen keskelle, missä oli pieni laatta. laatalla oli Kanohi-naamio. Tridax kurotti siihen, ja kääntyi äkisti ja ampui aallon varjoa Vezoniin. Ennen kuin hän ehti väistää, varjo oli kiinnittänyt hänet seinään.
  +
  +
"Luulitko, etten kuullut surkeaa yritystäsi seurata minua? Tridax sanoi. "Hyvä on, Skakdin surkimus. haluatko tietää Destralin voimakkaimman salaisuuden? haluatko tyydytyksen tietää mitä täällä on, ennen kuin kuolet? Katso ympärillesi."
  +
  +
Vezon teki niin, muttei saanut tietää enempää.
  +
  +
"Melkoinen kokoelma", hän sanoi, "Pidän itse enemmän simpukankuorista.Joskus lehvistä. Oi, ja vihollisten päistä, vaikkakin ne vievät niin paljon tilaa."
  +
  +
Tridax hymyili ja piteli naamiota.
  +
  +
"Tiedätkö mikä tämä on? Kanohi [[Olmak]], ulotuvuusporttien naamio. Toinen vain kahdesta tunnetusta. Vain vähän aikaa sitten Makuta-toverini [[Mutran]] ja minä teimme kokeita [[varjoloinen|varjoloisena]] tunnetulla olennolla; olennolla, joka voisi imeä toisista Valoa ja muuttaa heidät Varjon olennoiksi. Siitä keksin ajatuksen. Tiesin ettei naamiolla voisi saavuttaa ainoastaan tämän ulottuvuuden paikkoja, vaan myös muita todellisuuksia. Ja niin aloin matkata noissa muissa todellisuuksissa ja keräsin Toa Takanuvan jokaisesta, tuoden hänet tänne ja syöttäen hänen Valonsa lemmikeilleni. Kun olen valmis, minulla on Varjo-Toien armeija, kaikki tehty Makutojen vaarallisimmista vihollisesta."
  +
  +
Seinät tärisivät jälleen.
  +
  +
"Luulen, ttä sinun olisi sitten parempi kiirehtiä ja lopettaa", Vezon ehdotti.
  +
  +
"Ei tarvetta", Tridax sanoi. "Minun täytyy vain vapauttaa jo tekemäni Varjo-Takanvuat, ja he tuhoavat hyökkääjät. ja sitten voin palata työni pariin. ja sitten voin..."
  +
  +
tridax keskeytti kuullessaan kristallin murtuvan. Varuillaan hän päästi Varjo-voimansa sammumaan. Vezon valahti maahan, mutta ei ennen kuin näki Makutan tuijottavan kauhuissaan kättään. Jokin tuhosi hänen haarniskoitua hansikastaan hänen silmiensä edessä, ja hänen Antidermistään vuosi ulos ilmaan. Kaksi olentoa astui varjoista. Toinen oli [[Mazeka|Matoran]], ja toinen muuta lajia, ulkonäöltään pitkä ja vaarallisen näköinen. Hän katsoi makutaa ja nauroi - töykeä ja vahingoniloinen ääni.
  +
  +
"Makutojen vaarallisin vihollinen? [[Tobduk]] sanoi. "Valmistaudu, olet vasta tapaamassa hänet."
   
 
==Hahmot==
 
==Hahmot==
 
*[[Barraki]]t
 
**[[Ehlek]]
 
**[[Kalmah]]
 
**[[Mantax]]
 
**[[Pridak]]
 
*[[Lesovikk]]
 
*[[Mata Nuin Ritarikunta]]
 
*[[Mata Nuin Ritarikunta]]
 
**[[Ancient]]
 
**[[Ancient]]
Rivi 272: Rivi 345:
 
**[[Hydraxon]]
 
**[[Hydraxon]]
 
**[[Krakua]]
 
**[[Krakua]]
  +
**[[Mazeka]] <small>(Ei mainittu nimeltä)</small>
  +
**[[Tobduk]]
 
**[[Trinuma]]
 
**[[Trinuma]]
 
**Nimetön [[Botar]]in lajin jäsen
 
**Nimetön [[Botar]]in lajin jäsen
 
**Nimetön nelikätininen Mata Nuin Ritarikunnan jäsen
 
**Nimetön nelikätininen Mata Nuin Ritarikunnan jäsen
*[[Barraki]]t
 
**[[Ehlek]]
 
**[[Kalmah]]
 
**[[Mantax]]
 
**[[Pridak]]
 
*[[Lesovikk]]
 
 
*[[Miserix]]
 
*[[Miserix]]
 
*[[Nektann (henkilö)|Nektann]]
 
*[[Nektann (henkilö)|Nektann]]
*[[Rahkshi]]
 
 
*[[Toa Mahri]]
 
*[[Toa Mahri]]
 
*[[Toa Hagah]]
 
*[[Toa Hagah]]
 
*[[Tridax]]
 
*[[Tridax]]
 
*[[Vezon]]
 
*[[Vezon]]
  +
*Noin sata vaihtoehtoista [[Takua/Takanuva#Takanuva|Takanuvaa]]
 
*Nimetön [[Sidorak]]in lajin [[vaihtaja]]
 
*Nimetön [[Sidorak]]in lajin [[vaihtaja]]
 
*Nimetön [[Vortixx]]
 
*Nimetön [[Vortixx]]

Versio 17. marraskuuta 2008 kello 15.46

"Mitä hän sanoi?"

"Kaksi sanaa", Brutaka sanoi samalla kun hänen hymynsä katosi. "Kohtalon sota".

-Axonn ja Brutaka

Destiny War

Destiny War on BIONICLEstory.comissa julkaistu podcast, joka kertoo Mata Nuin Ritarikunnan ja Makutan veljeskunnan välisestä sodasta.

Luku 1

Axonn ryntäsi pitkin Voya Nuin maisemaa, ase valmiina. Hän oli juuri huomannut kahden olennon ilmestyneen Voya Nuin Vihreälle vyölle. Toinen näytti hieman Botarilta, mutta ei selvästikään ollut. Toinen näytti Toalta, mutta ei yhdeltäkään Axonnin tuntemalta. Ensimmäinen asia, jonka hän oli oppinut, kun hänet oli määrätty tälle saarelle oli kukista ensin, kysy kysymykset myöhemmin.

Botarilta näyttävä olento huomasi Axonnin ensin, ja yritti estää häntä. Haarinskoidun nyrkin heilautus heitti hänet taaksepäin. Axonn oli sydänvalon väläyksessä Toan päällä, kirveen terä tunkeutujan kurkulla.

"Kuka sinä olet?" Axonn ärähti. "Mitä sinä haluat täältä? Puhu!"

"Nimeni on Krakua", Toa vastasi, yrittäen turhaan työntää kirvestä pois kaulaltaan. "Minut lähetettiin hakemaan sinua. Sinua tarvitaan."

"Kuka lähetti sinut?" Axonn kysyi.

"Toa Helryx. Käytä naamiotasi, näet että minä puhun totta"

Axonn teki juuri niin, kutsuen Kanohi Roden, Totuuden naamionsa voimat. Hänen yllätyksekseen, se kertoi hänelle, että hänen vankinsa puhui totta. Hän nousi ja antoi Krakuan päästä jaloilleen. "Olet siis Mata Nuin Ritarikunnassa", Axonn sanoi. "Näemmä värväysperusteet ovat höllentyneet hieman."

Krakua ei kiinnittänyt mitään huomiota huomautukseen. Sen sijaan hän sanoi "Tule kanssamme. Sinun läsnäoloasi tarvitaan Daxialla."

Ennen kuin Axonn ehti väittää vastaan, Botarin näköinen oli tullut lähelle ja aktivoinut teleporttauskykynsä. He kolme katosivat Voya Nuilta, ainoastaan saapuakseen Mata Nuin Ritarikunnan linnoitukseen Daxialle. Axonn oli ollut siellä aikaisemmin joten sen ulkomuoto ei yllättänyt häntä. Hänen entisen kumppaninsa, Brutakan, näkeminen yllätti, mainitsemattakaan valtavaa lohikäärmeettä hänen vierellään joka täytti melkein koko tilan.

"Asiat ovat varmaan todella epätoivoisia jos he kutsuvat vanhan sota-Rahin kuten sinut", Brutaka sanoi hymyillen. "Oi, muuten, oletko tavannut ison, vihreän ja hirvittävän täällä? Älä kiinnitä huomiota hampaisiin, mutta taidat haluta pysyä tuulen alapuolella."

"Brutaka!" Axonn sanoi. "Mitä sinä olet? - kuinka pääsit pois Tyrmästä?"

"He päästivät minut aikaisemmin hyvän käytöksen takia", Brutaka hymyili. "Mutta minä olen täällä vähiten järkyttynyt. Tämä se on, ystäväni. Ritarikunta aikoo paljastaa itsensä kaikkien näiden vuosien jälkeen. Helryx kertoi sen minulle itse."

"Mitä hän sanoi?"

"Kaksi sanaa", Brutaka sanoi, hänen hymynsä katosi. "Kohtalon sota"

***

Ancientina tunnettu Pimeyden Metsästäjä seisoi Odinan saaren rannalla. Hänen takanaan Pohatu Nuvan tuhoaman linnoituksen jälleenrakennus eteni nopeasti. Hänen silmänsä tutkivat vettä, odottaen Lariskan paluuta tehtävältään. Hän oli innokas kuulemaan mitä hän oli nähnyt ja kuullut.

Parkaisu sai hänet katsomaan ylös. Se tuli lepakonsiipisestä Rahi, joka lensi taivaalla, ja joka ei ollut kotoisin Odinalta. Hän huomasi, että olennot olivat tarkoitettu yksinomaan pitkänmatkan lentoon. Enemmään kuin kerran Pimeyden Metsätäjät olivat käyttäneet niitä viestien lähettämiseen edestakaisin muiden saarien agenteille. Mutta yllä lentävä olenot ei ollut tullut toisen Pimeyden Metsätäjän luota. Kun puoli tusinaa enemmän liittyi sen seuraan, ne alkoivat lentää muodostelmassa, jonka vain Ancient tunnisti sillä saarella. Se oli hänelle tarkoitettu viesti, ja sillä oli kiire. Aika oli tullut. Hänen täytyisi etsiä the Shadowed One ja yrittää saada hänet näkemään ainoa mahdollinen tulevaisuus Pimeyden Metsästäjille. Ja jos the Shadowed One, hänen vanha ystävänsä, ei onnistu näkemään totuutta, Ancientin täytyisi tappaa hänet.

***

Muualla Vezon astelee edestakaisin sellissään Daxialla. Käytävän toisella puolella on kaksi suurta vesisäiliötä. Yhdessä ui kuusi Pirakaa, nyt mutasitoituneina merikäärmeiksi. Toisessa oli omituisen näköinen olento, jota muut olivat kutsuneet Karzahniksi, joka näyti Vezonista melko hullulta. Ja Vezon tunsi hulluuden.

Kun Brutakan tiimi oli aluksi paennut Artidaxin saarelta Makuta Miserixin kanssa, he lensivät karulle saarelle keskelle ei mitään. Lyhyen ajan jälkeen Brutaka kertoi heidän olevan liikkellä jälleen, paikassa nimeltä Daxia. Brutaka selitti, että saaren sijainti oli ollut salassa ennen, mutta että salassapidolla ei enää ole väliä. Kummallekkaan ei ilmeisesti oltu kiitollisia, sillä Vezon ja Roodaka heitettiin kumpikin selleihin heti saapumisen jälkeen.

Vezon, rehellisesti sanottuna oli pettynyt. Varmasti, hän oli yrittänyt varastaa Elämän naamion, ja kyllä, hän oli yrittänyt tappaa Toa Inikat kerran, no, kahdesti. Ja hyvä on, hän oli tarjonnut heidän elämiään vaihdossa omaansa Zyglakeille, mutta se ei ollut toiminut. Ja hän oli vapaaehtoisesti ryhtynyt, no pakotettu, tai todellisuudessa uhattu ruumiillisella vahingoituksella jos hän ei auttaisi, mutta hän oli auttanut Makuta Miserixin pelastamisessa. Ja mikä oli hänen palkkansa? Kylmä selli, välinpitämätön vartija eikä mitään mitä voisi käyttää Pirakoiden tappamiseen. Oliko se oikeudenmukaista?

Hänen pohdintansa keskeytyivät, Trinuman karmiininpunaiseen haarniskaan. Ritarikunnan jäsenellä kesti kauan tarkastella Vezonia, kohautti olkiaan ja ravisteli päätään. Sitten hän avasi sellin lukon ja heitti oven auki. "On onnenpäiväsi,hylkiö", Trinuma sanoi. "Pääset ulos."

"Pääsenkö?" sanoi Vezon. "Tarkoitan, tietenkin pääsen. Minun nerouteni vankina pitäminen on hirvittävää voimavarojen tuhlausta. Epäilemättä teidän mestarinne haluavat kuulla minun strategoitani ja taktiikoitani."

"Ei", Trinuma sanoi. "Minusta ne sanoivat tarvitsevansa jonkun, joka voi kuolla kauhistuttavasti ilman, että häntä kaivataan. Niin, luonnollisesti, he ajattelivat sinua.

Vezon ajatteli aivoissaan Trinuman sanoja, ja jotenkin oli päättänyt ottaa sen kohteliaisuutena. "No,luonnollisesti", hän vastasi. "Opasta minua, ja anna minun näyttää kaikille, kuinka kuoleminen tapahtuu.

Luku 2

Axonn kyyristyi matalan kiviseinän taakse, ja katsoi Tulen ja Jään aaltojen lentävän taivaalla. Hänen vierellään Brutaka vilkuili ympäriinsä murentuvan suojan ylitse silloin tällöin, kimmottaen laukauksen aseestaan.

"Iskeä etuoveen," Axonn mutisi. "Hieno stradegia. Luulin että kaikki se aika Mahri Nuilla ei jättänyt sinulle muut kuin vettyneet aivot."

"Äh, anna olla," Brutaka sanoi, hymyillen. Hän kaappasi hyökkääjän energia-allolla, sitten siivitti toisen. "Sinä rakastat tätä, ja tiedät sen. Kun olet tuhansia vuosia ollut Voya Nuilla, odottaen jotakin tapahtuvan, sinä tarvitset harjoittelua."

Vihreänahkainen Skakdi kiipesi seinän yli, piikikäs nuija kädessään. Axonn sai nopeasti hänet katumaan sitä

"Tämän piti olla mukava, helppo homma. Mene Zakazille, etsi sotalordi Nektann, järjestä liitto veljeskunnan ja Skakdien välille. Ei tulla teljetyksi rannalle vihaisten joukkojen takia."

"Olemmeko me teljetyt? Me emme ole teljetyt," Brutaka sanoi. "Katso"

Brutaka pomppasi seinän yli ja ampui energia-aallon puoliksi murentuneeseen rakennukseen. Ohentaen sen ainoaa tukipilaria hän kaatoi rakennuksen Skakdi-joukon päälle. Kun tomu hälveni, kaikki niistä oli ansassa kivimurskan alla.

"Nyt nuo kaverit, he ovat teljetyt," Brutaka sanoi

Axonn huokaisi. "Juuri niin kuin vanhoina hyvinä päivinä. Nyht muistan miksi inhosin niitä niin paljon."

"Jos pidit tuosta ideasta, sinä rakastat tätä," Brutaka vastasi. Ennen kuin Axonn kerkesi reagoida, Brutaka oli ottanut häntä niskan takaa kiinni. Hän nosti Axonnin jaloilleen ja seisoi hänen lähellään, vapaa käsi ilmassa. "Me andautumme!" Brutaka huusi Skakdi-armeijalle. "Ottakaa meidät, olemme teidän."

***

Muualla, vaihtaja Steltin saarella oli, elämän tiensä aikana, nähnyt melkein kaiken ainakin kerran. Paikka oli risteys vilpillisille, epätoivoisille ja noille jotka etsivät vain pikaista rahaa, tai enten tarjoaville piilottelulta Toilta. Tämä kyseinen vaihtaja, kuitenkin, oli viime aikoina nähnyt enemmän kuin oli toivonut. Pieni joukko sotilaita, heidän joukossaan vihattu Roodaka, oli varastanut yhden hänen parhaista veneistään. Pahempaa, he tekivät sen tavalla jolla kukaan ei ikinä uskoisi sen tapahtuneen. Asiat olivat kuitenkin asettuneet aloilleen; Hän oli onnistunut löytämään vastineen veneelleen ja parantamaan vanhan miehistön jäsenistä ne jotka olivat vielä elossa. Hän palasi liike-elämään kuten tavallisesti; ainakin kunnes 20 jalkaa (noin 6 metriä) korkea lohikäärme repi hänen kauppansa katon irti.

"Missä Teridax?" lohikäärme ärähti.

"Teridax? Kuka tai mikä se on? Ja mistä minä sen tietäisin?" vaihtaja sanoi, yrittäessään tavoitella asetta, eikä löytänyt mitään parempaa kuin halkeilleen Kanoka-kiekon.

"Minä tunnen Steltin," lohikäärme sanoi. "Nui-Rama ei surise Tren Kromin niemimaalla ilman että te roskaväki kuulette sen. Joten minä kysyn uudestaan, missä hän on? Missä on Metru Nuin Makuta?"

"Minä en tiedä! Vannon sen!" vaihtaja huusi.

Lohikäärme kaappasi uhrinsa valtavaan kouraansa. "Minulla ei ole aikaa tähän. Minulla on paikkoja käymättä ja vartaloita rikkomatta. Haluan sinun välittävän viestiä kaikille ystävillesi, jokaiselle joka seilaa tänne saarelle ja täältä pois. Kerro heille että Miserix on palannut, ja kun minä löydän hänet, Teridax on kuollut!"

***

Muualla toistamiseen, Vezon istui pienessä jollassa jossa oli sysimustat purjeet. Trinuma istui keulassa, pitäen silmällä mahdollisia uhkia. Jos hän piti Vezonia sellaisena, hän ei näyttänyt sitä. Omalta osaltaan Vezon oli iloinen vain ollakseen ulkona sellistään. Vankila oli liian... ahdistava, mutta se taisi olla asian juju. Jujuista puheen ollen, Trinuma oli antanut hänelle ihanan tikarin. Vezon oli sanonut "kiitos" samalla kun yritti olla työntämättä sitä kumppaninsa selkään.

"Minne olemme menossa?" Vezon kysyi. "Miksi olemme menossa? Olemmeko menossa ollenkaan vai seilaammeko vain isossa ympyrässä? Vai onko se spiraali? Minä menin kerran spiraalia pitkin alas: iso kivitunneli joka meni alas ja alas ja alas, ja päättyi Zyglakeihin. Sillä joka rakensi sen ei ollut yhtään sisustusaistia."

"Voisitko olla hiljaa?" Trinuma sanoi. "Tämä on salainen tehtävä. Tajuatko sen?"

"Toki," Vezon sanoi. "Salainen tehtävä tarkoittaa sitä että jos sinä kuolet, minä en kerro kenellekkään. Ja sinä et vieläkään vastannut mihikään sadastakymmenestä kysymyksestäni, tai minun seuraavastani."

Trinuma huokaisi alistumisesta. "Olemme menossa paikkaan nimeltä Destral. Kun pääsemme sinne, tehtäväsi alkaa. Jos onnistut, jäät hekiin höpöttääksesi toisena päivänä. Jos epäonnistut, kuolet kamalasti. Selvä?"

"Destral ... Destral. Odota hetki, sehän on Makutan tukikohta! Spiriah oli Makuta. Ainakin oli ennen kuin Miserx tappoi hänet. Minä pakenin Miserxin kanssa, kerroinko sinulle? Ainakin ennen kuin hän teki ne pyörähdykset ja heitti minut pois selästään. Merivesi on erittäin kylmää, älä anna kenekään kertoa muuta. Joten mitä minun pitää tehdä Destralilla? Varastaa? Salamurhata? Juosta terävien esineiden kanssa?"

"Sinulla on kaikista tärkein tehtävä," Trinuma sanoi. "Sinun pitää pettää Mata Nuin Ritarikunta, ja koko universumi, ja näin sinä sen teet."

Luku 3

Yksi erikoisista asioista Skakdi-sotalordin linnoituksessa on se, että siellä ei ole minkäänlaista tyrmää, kidutuskammiota, tai vanki- tai sotaleiriä. Historia oli näyttänyt että ei ollut mitään järkeä kiduttaa Skakdia, koska he eivät puhuneet paitsi vaihdossa, yleensä vapauteensa, johon useimmat vartijat hyväksyivät. Ja vankien pitäminen tarkoittaisi heidän valituksensa kuuntelemisesta turhista asioista kuten ruoasta, vedestä ja sopivankokoisesta nuijasta joka estäisi Kivirottia käymästä iltavisiitilla.

Joten kun Brutaka ja Axonn marssitettiin sotalordi Nektannin leiriin, kukaan ei ollut varma mitä tekisivät heille. Tappaminen heti kävi kyllä mielessä, mutta sitten olisi mahdotonta tietää miksi he edes olivat saarella. Toisin kuin Zakazin vuorten maineikas kuolonpeippo, useimmat olennot eivät laulaneet kuolemansa jälkeen. Se oli Axonn, joka vaati heidän viemistään itse Nektannin luo. Nektann oli suurempi kuin tavallinen Skakdi, tai hän ainakin hän näytti siltä istuessaan vihollistensa fuusioituneista aseista tehdyllä valtaistuimella. Hänen seuranaan oli lemmikkinsä, joka näytti piikkihaarniskaan peitetyltä Muaka-kissalta. Nektann, aina armollinen isäntä, kysyi heiltä oliko heillä mitään sanottavaa ennen kuin hän purkaisi heidät kivuliaasti.

"Kyllä", Axonn snaoi. "Makutan veljeskunta."

Nektann sylkäisi maahan. Muaka murahti. "Mitä heistä?" sotalordi kysyi.

"Me tarjoamme mahdollisuutta turmella heidän linnoituksensa, kähveltää heidän aseensa, ja murhata heidän sotilaansa", Axonn sanoi.

"Me sanoisimme myös niin että 'Saada heidän naisensa itkemään,' mutta oletko ikinä nähnyt nais-Makutaa?" Brutaka lisäsi. "S-se ei ole kaunista."

"Miksi kuuntelisin teitä kun olisi paljon nopeampaa heittää teidät Tahtorakien aitaukseen?"

"Koska olemme jo tavanneet muut Zakazin sotalordit," valehteli Axonn. "Mitä, luulitko että tulisimme tähän vähäpätöiseen kuoppaan ensimmäiseksi? He ovat kaikki luvanneet liiittyä meihin. Jos sinä kieltäydyt, voit aina istua pikku valtaistuimellasi ja nähdä heidän kasvavan rikkaiksi ja voimakkaiksi."

Nektann kurtisti kulmiaan, ainoa asia joka oli rumempi kuin Skakdin hymy. Ei itseään kunnioittava sotalordi haluaisi tulla jätetyksi pois loistavasta taistelusta ja vielä upeammasta saaliista. Lopulta, hän nyökkäsi.

"Miksi sanoit hänelle meidän puhuneen muiden sotalordien kanssa?" Brutaka kuiskasi. "Meidän pitää vielä mennä muihin leireihin ja puhua heidät liittoon."

"Siinä on paljon työtä", Axonn myönsi, "Joten minusta tuntuu että sinun olisi parasta aloittaa."

***

Toa Mahri Jaller seisoi Metru Nuin keskustassa, katsellen edesmenneen Matoron patsasta. Turaga Onewa oli itse rakentanut sen kunnianosoituksena kaatuneelle sankarille. Oli hyvä tietää että hänen kumppaninsa oli muistettu, ja tullaan aina muistamaan, mutta se haihdutti vain vähän ikävyyttä jonka hän tunsi hänen kuolemastaan. Hänen täytyy myöntää, että Matoron ajatukset olivat hermostuttaneet häntä. Kun muut Toa Mahrit lähtivät etsimään kaupungista Takanuvaa hän päätti jäädä jälkeen. Kun he palasivat, kertoen että Valon Toasta ei näkynyt jälkeäkään, hän ei kiinnittänyt melkein mitään huomiota. Häntä vaivasi yhä se, että Toa Mahrit eivät onnistuneet täyttämään kohtaloaan menettämättä yhtä omistaan. Takanansa hän saattoi kuulla toisten Toien pitävän neuvottelua. Metru Nui oli hiljainen tällä kertaa, kun Kardas oli kukistettu ja suurin osa muista Raheista takaisin Arkistoissa. Silti, sankarit eivät voi levätä. Kuka tietää milloin seuraava uhka saapuisi?

Siellä oli pikainen valonvälähdys. Kun Jaller pystyi näkemään taas, kuusi Toaa seisoi hänen edessään. Hän ei tunnistanut heistä yhtäkään. Vaistonomaisesti, hän veti aseensa esiin.

"Tervetuloa Metru Nuille", Jaller sanoi. "Keitä te olette? Miksi olette tulleet tänne?"

Yksi tulleista, Tulen Toa myös, astui eteenpäin. "Nimeni on Norik, Toa Hagaheista. Pyydän sinua ja tiimiläisiäsi siirtymään sivuun. Me emme halua nähdä kenekään vahingoittuvan kun suoritamme tehtävämme täällä."

"Toa Mahrit eivät siirry sivuun kenenkään takia", sanoi Hewkii, astuen eteenpäin. "Kertokaa meille tehtävänne tai joudumme omaksumaan teidät vihollisiksimme."

"Tehtävämme", Norik sanoi, "on yhtä helppo kuin kauhea. Olemme tulleet tuhoamaan Coliseumin."

***

Vezon heitettiin kovasti Makuta-linnoituksen kivilattialle Destralilla. Rahkshit olivat kaapanneet hänet alle kaksi minuuttia sen jälkeen kun Trinuma oli jättänyt hänet saaren rannalle. Vezon ei ollut tavannut Rahksheja aikaisemmin, ja tajusi inhoavansa niitä. Useimmilla olennoilla oli haju, joko miellyttävä tai epämiellyttävä; Rahkshi haisi kylmälle metallille ja kuolemalle. Makuta, joka tuli tervehtimään häntä piti yllään karmiininpunaista ja violettia haarniskaa. Vaikka Vezon oli tarpeeksi kohtelias esittelemään itsensä, Makuta ei vaivautunut jakamaan nimeään. Vezon yritti valittaa siitä mutta keihäs hänen kurkullaan, se josta tippui Happoa, vakuutti hänet säästämään se myöhemmäksi.

"Kuka sinä olet?" Makuta sanoi. "Mikä sinä olet? Ja kuinka sinä pääsit tänne?"

"Nimeni on Vezon, teidän pimeytenne, ja minut toi tänne voiman agentti joka haluaa Veljeskunnalle harmia. He halusivat minun tulevan ja kertoa teille että he ovat olemassa ja suunnittelevat hyökkäävänsä tänne, mutta en aio tehdä sitä, en en en!"

"Teit sen juuri", Makuta sanoi. Vezonin takana kolme Rahkshia liikkui lähemmäs, sauvat valmiina.

"No, tietysti minä tein sen, mutta kerroin vain sinulle että en aio!" Vezon sanoi, ärsyyntyneenä. Kuinka tämä olento voisi toivoa universumin valloitusta, ja olla silti niin hidas? "Se on vain temppu, tiedätkös. He tahtovat minun teeskentelevän pettäväni heidät. He tahtovat sinun keskittävän joukkosi tänne hyökkäystä vastaan jota ei edes tule. Mutta minä päätin: Miksi teeskennellä pettävänsä heidät kun sen oikeasti tekeminen olisi paljon hauskempaa?"

Makuta nappasi Vezonia kurkusta ja iski hänet seinää vasten

"Puhu, hölmö! Ja anna vain totuuden ja selveyden tulevan suustasi ulos jos haluat sinulla olevan vielä se."

"Totuus ja selkeys... Totuus ja selkeys... En usko tietäväni niitä," Vezon vastasi. "Hyväksytkö 'valkohuulisen ja vapisevan?' Tämä Mata Nuin ritarikunta, se suunnittelee valtavaa armeijan ja merivoimien iskua, uhkaa Destralia, pakottaa sinut teleporttaamaan sen pois sieltä missä se on nyt, ja sitten..."

Kun Vezon ei jatkanut puhumista heti, Makuta puristi otettaan.

"Hyvä on, hyvä on! Minä pysähdyin tehostaakseni vaikutusta. Heillä on vakooja linnoituksen sisällä. He ovat sabotoineet sinun teleporttausmenetelmiäsi. Kun yrität käyttää sitä uudestaan... No, en alkaisi lukea pitkiä laattoja, sanotaan se niin. Ja nyt kun sinä tiedät, kerro minulle, mitä me aiomme tehdä sille?"

Luku 4

Axonn ja Brutaka seisoivat jyrkällä kukkulalla katsoen taistelukenttää. Tuolla alhaalla Zakazin Skakdien yhdistetty mahti oli taistossa pienen Rahkshi-armeijan kanssa. Taistelun tapahtumapaikka oli nimeämätön saari yhdessä eteläisistä saarijonoista. Rahkshit oli tuotu tänne salassa ja niiden oli annettu harjoitella taistelutaitojaan paikallisiin Matoran-asukkaisiin. Sanomattakin oli selvää, että tällä saarella ei enää ollut Matoraneja. Aluksi Skakdit olivat kärsineet kamalia tappioita, mutta he pystyivät johonkin, johon Rahkshit eivät ikinä kykenisi: vihaan. Täynnä voitonjanoa ja vihaa vihollistaan kohtaan nuo barbaarit ryhmittyivät ja repivät tiensä läpi Rahkshien joukkojen. Se oli samaan aikaan musertavaa, jännittävää ja inhottavaa.

"Tule jo," Brutaka sanoi kävellen poispäin ihmeellisestä näystä. "Tiedät, mitä varten olemme tulleet tänne." Yhdessä he kävelivät alas kukkulaa ja syvälle pieneen kanjoniin. Kanjonin keskellä haudattuna maan ja kiven alle oli neliönmuotoinen metallinen ansaovi, jossa oli rautasormus. Axonnin halkaistua kiven kirveellään Brutaka tarttui rautasormukseen ja veti oven auki. Sisältä nousi kammottava lemu. Se haisi vanhalle iälle, laiminlyönnille kuihtumiselle ja mädäntymiselle. Nuo kaksi Mata Nuin ritarikunnan jäsentä laskeutuivat alas tuosta luukusta.

Axonn virtasi energiaa kirveeseensä täyttäen kammion valolla. Oli selvää, että kukaan ei ollut kävellyt täällä ajanlaskun alun jälkeen. Paikka oli pelkkää kiveä. Ainoa mielenkiintoinen ominaisuus oli pieni allas keskellä. Sen vedet olivat vihreän ja mustan väristä ja pyörivät vihaisesti, vaikka ei ollut edes pientä tuulenpuhallusta liikuttamaan niitä.

"Tämä siis on etsimämme paikka?" Brutaka kysyi.

Axonn nyökkäsi. "Kyllä, tämä on paikka, jossa Suuri Henki loi Makutat. Tämä on ainoa paikka, josta uusia Makutoja voisi koskaan syntyä. Tuosta altaasta tuli heidän materiansa, joka sai elävän muodon Suuren Hengen voimien ansiosta, kunnes aika muutti sen pelkäksi puhtaaksi energiaksi."

"Entä jos tuhoamme tuon altaan?" Brutaka kysyi.

"Kyllä. Makutoja ei voisi syntyä enää koskaan. Mutta onko meillä oikeus lopettaa kokonainen rotu?"

Brutaka katsoi altaaseen aukinaisin silmin. "Olisi tosi mukavaa ruveta filosofiseen väittelyyn kannsasi, vanha kamu, mutta mielestäni meillä taitaa olla toinen ongelma."

Altaan vedet räjähtivät yhtäkkiä ylöspäin. Inhottava ja polttava neste osui Axonniin ja Brutakaan syöksyen heidän naamioidensa ja haarniskoidensa avoimiin kohtiin. Se sihisi ja kiemurteli kuin elävä olento polttaen kaiken mihin koski. Väliaikaisesti sokeina ja suurissa tuskissa nuo kaksi soturia horjuivat hetken kunnes kompastuivat sukeltaen itse altaaseen.

***

Helryx istui komentokammiossa linnoituksessaan Daxialla. Sota Makutan veljeskuntaa vastaan oli alkanut huonosti. Vaikka Mata Nuin Ritarikunta Pimeyden Metsästäjien avulla nyt hallitsi Xiaa, he eivät olleet pystyneet syrjäyttämään Makutoiden joukkoja Nynrahin saarelta. Muissa paikoissa ritarikunnan yllätyshyökkäykset olivat kohdanneet odottamattoman raivokasta vastarintaa Rahksheilta ja Exo-Toia. Johtajana oleminen tarkoitti vaikeiden päätöksien tekemistä. Sen hän oli aina tiennyt. Johtajana ollessaan hän oli lähettänyt agenttejaan tehtäville joiden hän tiesi ehkä koituvan heidän kohtalokseen. Hän oli määrännyt kaikki Artakhan saaren sijainnin tietävät tapettaviksi ja nyt hänen piti tehdä kaksi elintärkeää valintaa, jotka johtaisivat joko voittoon tai katastrofiin. Ensimmäinen oli ollut helppoa. Hän oli lähettänyt Visorakien Sydäntä kantavan viestinviejän matkaan. Tätä artifaktia voitaisiin käyttää kutsuakseen Visorakien armeijat mistä tahansa minne tahansa. Se pitäisi kuljettaa Toa Mahrien käsiin. Mahrit saisivat ohjeet tuoda se Artidaxin tuliperäiselle saarelle ja käyttää sitä siellä. Toinen oli vaikeampi. Brutaka oli informoinut häntä Hydraxonin sijainnista Tyrmässä ja muista tapahtumista kyseisessä vankilassa. Toinen viestinviejä oli lähetetty Tyrmään mukanaan ohjeet vanginvartijalle. Helryx ei voinut olla varma, seuraisiko Hydraxon ohjeita, kun ottaa huomioon niiden luonteen, vai tulisiko hän itse vain vaihtamaan tällä käskyllään Makutan veljeskunnan tilalle isomman pahuuden. Silti se oli tehtävä. Joskus Helryx vihasi sitä, että oli johtaja.

***

Hydraxon astui läpi pimeän ja luolastomaisen kammion, jota kutsuttiin Tyrmäksi. Kädessään hän piti kivitaulua, jossa oli käsky Helryxiltä. Nuo kiveen kaiverretut ohjeet olivat melkein mahdottomia uskoa. Kammion ovi aukeni. Sieltä astui Toa Lesovikk tuoden mukanaan taas yhden paenneen vangin. Vaikka Lesovikk ja Hydraxon olivat taistelleet ensitapaamisellaan, heistä oli sen jälkeen tullut liittolaisia yhteisessä yrityksessään vangita tämän vankilan entiset asukit uudelleen. Hydraxon epäröi, näyttäisikö käskyjä Lesovikkille. Mata Nuin Ritarikunnan olemassaolo piti olla salaisuus, mutta jos tilanne, joka luki kivitaulussa, oli totta, hän uskoi että ritarikunta ei ollut enää salaisuus.

Lesovikk päästi kovaäänisen vislausäänen lukiessaan kivitaulun. "Eli...mitäs aiot tehdä?" hän kysyi.

"Teen mitä olen aina tehnyt," Hydraxon vastasi. "Seuraan käskyjä."

Hän kapusi alas rautatikkaita, jotka johtivat sellien alimpaan kerrokseen. Täällä olivat vangittuina Pridak, Kalmah, Mantax ja Ehlek. Nuo neljä Barraki-sotaherraa katsoivat vanginvartijaansa ilmeissään piilottamatonta halveksuntaa.

"Oletko tullut tänne pilkkaamaan meitä?" sihisi Mantax.

Pridak hymyili näyttäen koko hammasrivistönsä. "Tiedätkös, me tapoimme sinut jo kerran. Voimme tehdä sen uudestaan."

Hydraxon oli kuin ei olisikaan huomannut tuota hullua väitettä. Hänhän oli elossa ja hyvässä kunnossa, joten hän ei selvästi ollut koskaan ollut kuollut. "Minulla on...tarjous teille," hän sanoi pakottaen jokaisen sanan suustaan. "Sota on käynnissä. Sota, joka tuo Makutan veljeskunnan hallintokauden loppuunsa. Suostukaa taistelemaan Makutoja vastaan ja saatte vapautenne."

"Ja jos kieltäydymme?" Kalmah kysyi. "Miksi meidän pitäisi pistää oma elämämme likoon taistellaksemme jonkun muun sodassa?"

"Jos kieltäydytte," sanoi Hydraxon, "Tulette huomaamaan, että teidät voidaan haudata vielä syvemmälle kuin tänne Tyrmään."

"Toinen tilaisuus," Pridak sanoi. "Toinen tilaisuus taistella, johtaa armeijoita ja hallita. Ja Veljeskunnan kaatuessa Kuuden kuningaskunnan liitto nousee jälleen."

Luku 5

The Shadowed One - Pimeyden Metsästäjien johtaja, Makutojen arkkivihollinen, varas, palkkamurhaaja ja valloittaja - oli kyllästynyt. Sen jälkeen kun Mata Nuin Ritarikunta oli käskenyt häntä ja hänen väkeään asuttamaan Xian saaren, tekemistä oli ollut vain vähän. Saari oli otettu haltuun muutamassa tunnissa. Kahta tai kolme Ritarikunnan tehtävälle lähettämää Metsästäjää lukuunottamatta suurin osa heidän voimistaan ei ollut vielä toiminut. The Shadowed One ei pitänyt siitä että hänet määrättiin tälle saarelle tai jätettiin huomaamatta. Tämän takia tänä päivänä hän kierteli Xian tehtailla etsien tekemistä. Huolimatta hänen painostuksestaan saada kaikki tehtaat jälleen toimimaan, monet rakennukset olivat vielä pahasti vahingoittuneet Tahtorakin ja Kanohi-lohikäärmeen välisessä taistelussa. Kävellessään tuollaisessa rakennuksessa hän törmäsi Vortixxiin, joka pyyhki kuumeisesti pois kivimurskaa.

"Mitä teet täällä?" The Shadowed One kysyi.

Vortixx haukkoi henkeään yllättyneenä. Nähdessään kuka häntä kuulusteli hän pudottautui yhdelle polvelle ja painoi päänsä. Nähtävästi Vortixxilla oli pitkä muisti ketä kannatti kumartaa ja milloin.

"En mitään, Suuri Herra", Vortixx sanoi, "minä vain... siivoan jotta kaikki tehtaat saataisiin taas toimintaan, kuten käskitte."

The Shadowed One ei sanonut mitään. Hän tiesi miltä valhe kuulosti. Hän oli kertonut niitä tarpeeksi itsekin. Useiden hetkien päästä hän sanoi, "Sitten autan sinua."

"Ei!" Vortixx parkaisi. "Se on... tarpeetonta. Tämä työ on työläiselle, ei kaltaisellenne hallitsijalle."

Voimaa välähti The Shadowed Onen sauvasta. Kasa kristallimaista protodermistä ilmestyi Vortixxin suun ympärille, suukapuloiden hänet.

"Sanoin, että autan sinua", The Shadowed One toisti.

Suunnaten kivimurskakasan päälle, The Shadowed One alkoi kaivaa, irrottamatta koskaan katsettaan Vortixxista. Mitä syvemmälle hän pääsi, sitä surullisemmalta Vortixx näytti.

Mitä, hän ihmetteli, mahtaakaan odottaa tämän kuopan pohjalla?

Pian hän sai tietää. Useiden jalkojen syvyydessä hn törmäsi Prototeräs-laatikkoon. Upotettuna kanteen oli Makutan vejeskunnan tunnus. Laatikko oli lukossa, mutta lukosta ei ollut vastusta nyt hyvin uteliaalle Pimeyden Metsästäjälle. Hän avasi sen varovasti - loppujen lopuksi, tämähän voisi olla jokin älykäs ansa. Mutta kun hän näki mitä laatikko sisälsi, hänen silmänsä levenivät.

"Oi, oi", The Shadowed One sanoi tuijottaessaan jotakin mikä saattaisi tehdä hänestä maailman valtiaan.

***

Vezonilla, voidaan tosiaan sanoa, oli ainutlaatuinen katsontakulma elämään. Ehkä se johtui siitä että hän oli ollut todella elossa vain muutaman vikkon. Ehkä se johtui hänen Elämän naamion kanssa viettämästään ajasta. Tai ehkä se jhotui siitä että hän oli toivottoman hullu. Mutta katsontakulma joka hänellä tänään oli, oli uusi: ylösalaisin. Hänen Destralin linnoituksessa kohtaamansa Makuta, joka oli naurane esitellyt itsensä Tridaxiksi, ei ollut täysin uskonut hänen tarinaansa petturuudesta ja kaksoispetturuudesta. Itse asiassa hän oli päättänyt että muutamat jatkokysymykset olivat tarpeen, sellaiset kun vieraasi roikkuu nilkoistaan katosta.

"Olen tarkistanut teleporttauskoneistomme", Tridax sanoi. "Siellä ei ollut merkkiäkään sabotoinnista. Olet valehtelija."

"No, kukaan ei ole koskaan sanonut että Makutat ovat tarkkaavaisia", Vezon sanoi. "Kuinka voit olla niin varma? Ehkä sabotoinkin sen itse käyttämällä uskomattomia mielenvoimiani."

"Sinulla ei ole voimia", Makuta sanoi, poimien uhkaavannäköisen terävän terän. "Sinulla ei ole mieltä. Pian sinulla ei ehkä ole päätäkään."

"Olet oikeassa, olet oikeassa!" Vezon papatti. "Ei ole armeijaa, ei ole viivytyksiä, halusin vain joukkonne ilon. No, ilo saattaa olla ehkä liian vahva sana. Kerroinko joskus käyttäneeni Elämän naamiota? Yksi ajatus silloin, eikä sinusta oli jäljellä tuhkiakaan. Kaipaan niitä päiviä. Joka tapauksess,a iloitse siitä että olit oikeassa. Destralille ei ole minkäänlaista uhkaa."

Linnoituksen seinät tärisivät yhtäkkiä uskomattoman törmäyksen takia.

"Paitsi tuo", Vezon lisäsi avuliaasti.

Kivitomua putosi katosta, monet aseet kaatuivat lattialle ja jopa Vezonin ketjujen pidikkeet olivat irtoamaisillaan. Toinen isku teki seinään reiän ja sai Rahksheja lentämään kammioon. Tällä kertaa pidikkeet hajosivat ja Vezon putosi kivilattialle.

Makuta Tridax ei huomannut mitään. Hänen käskynsä olivat selvät: säilytä Destralin nykyinen sijainti paitsi hyökkäyksen sattuessa. Toien tai Pimeyden Metsästäjien muodostaessa vakavan uhan teleporttaa saari Metru Nuin rannoille ja valloita kaupunki. Hän käveli pois toteuttaakseen nuo käskyt. Vezon seurasi takana huomaamatta.

"Juuri niin", ajatteli hämmentynyt ex-vanki. "Johda minut salaisuuksiesi luo. Voi, tämä suunnitelma on niin kavala, että se voisi olla yksi omistani. Ja ehkä se onkin ennen kuin olen valmis."

***

Kaukana lännessä Pridak katseli linnoituksen palamista, ja hymyili näystä. Hän oli ollut onnekas vapauduttuaan Tyrmästä. Hänen nappaajansa olivat toimittaneet aluksia ja voimavaroja joilla rakentaa armeija. Universumin pahimmista paikoista hän oli löytänyt entisiä Pimeyden Metsästäjiä, karkoitetun Vortixxin, jopa Skakdin tai kaksi miehistökseen. Ennen kuin Kalmah oli edes muodostanut taistelusuunnitelmaa, Pridak oli suunnannut ilman häntä valloitusretkelle. Se tuntui hyvältä. Mukava turmella ja polttaa ja tuhota jälleen. Mukava tuntea Valokivien lämpö ruumiissaan, vaikkakin hänen vesitäytteinen kypäränsä oli estänyt häntä haistamasta taistelun mahtavaa hajua ja katkua. Hän oli palannut, ja palannut pysyäkseen. Hänen miehensä olivat saartaneet tätä paikkaa asuttaneiden Makutojen joukot, mutteivat olleet löytäneet yhtäkään todellsita veljeskunnan jäsentä.

Nyt, kun hän jatkoi valloitustaan, muutama asia kiinnitti hänen huomionsa: rakennus ei ollut alkuperäinen, se oli rakennettu aiemman vahvan kohdan päälle. Alemmat tasot olivat yhä kesken, ja niitä tutkiessaan hän löysi oudon huoneen. Syvällä kellarin alla oli huone täynnä kivimurskaa. Seinät oli tuhottu, jättäen jäljelle vain maaseinämät, ja niiden seinien jäännökset oli levitetty pitkin lattiaa. uteliaana hän poimi yhden noista palasista, vain huomatakseen että siinä oli kirjoitusta. Symbolit eivät tarkoittaneet hänelle mitään ja hän oli heittämäisillään sen pois kun hän huomasi että toisessakin osassa oli vastaavaa kirjoitusta. Itse asiassa kaikissa palasissa oli. Täällä oli jokin viesti, tai oli ollut, hän tajusi. Joku oli yrittänyt tuhota sen murskaamalla seinät, mutta viesti oli yhä täällä sellaiselle, jolla oli kärsivällisyyttä koota se. Ja jos joku oli pitänyt sitä tuhoamisen arvoisena tietona, sen täytyi todellakin olla melko mielenkiintoista. Syntyneen metsästäjän loputtomalla kärsivällisyydellä Pridak alkoi asetella kiviä.

Luku 6

Axonn oli hukkumaisillaan. Vihertävän musta neste täytti hänen suunsa ja keuhkonsa ennen kuin hän ehti reagoida. Hänen mahtavat kätensä heiluivat yrittäen löytää jotakin johon tarttua, ja epäonnistuivat. Kun hän upposi syvemmälle kohti pohjaa, Axonn tiesi, että siellä, Makutojen synnyinpaikassa, hän tulisi kuolemaan. Sitten hän yhtäkkiä nousi nopeasti sameasta nesteestä. Vahvalla kädellä oli ote hänestä ja veti häntä poispain hänen kohtalostaan. Hetkeä myöhemmin hän tunsi lujan kivilattian allaan. Hän yski ja haukkoi henkeään. Kun värit lakkasivat lopultakin vilisemästä hänen silmissään, hän katsoi ylös pelastajaansa. Brutaka leijui kolme jalkaa lattian yläpuolella. Vihreää tulta suihkusi hänen silmistään ja sormien päistä. Hänen haarniskansa oli murtunut useista paikoista sen peittämän kudoksen laajentuessa. Puhtaan energian aura säteili hänen ympärillään, niin kirkas, että Axonnin täytyi suojata silmiään kädellään.

"Axonn", Brutaka sanoi, "olemme iloisia huomatessamme, että selvisit."

"Me? Brutaka, mitä sinulle on tapahtunut?"

"Minä... me olemme Makuta-lajin olemusta. Me tiedämme mitä heidän oli tarkoitus tietää, mutta olemme unohtaneet. Me näemme virheen. Halkeamat. Niin paljon kotjattavaa, muttemme voi tehdä sitä."

Axonn seisoi kirves valmiina. Hän tiesi millaisia vaikutuksia Makutojen Antidermiksellä oli Brutakaan. Sen imeminen teki hänestä jotenkin vahvemman, mutta hän ei ollut koskaan nähnyt tai kuullut vastaavaa. Se oli Brutakan keho ja Brutakan ääni, mutta sanat eivät tulleet hänen vanhalta ystävältään.

"Spherus Magna, rikkoutuminen", Brutaka mutisi, nähtävästi enemmän itselleen kuin Axonnille, "kolmen täytyy olla yksi; kahden täytyy tehdä niistä yksi."

Yhtäkkiä Brutaka kurotti ja jähmetti Axonnin käden rautaotteella. Hänen kosketuksensa poltti, mutta Axonn taisteli huutamista vastaan."

"Hänen täytyy muistaa, hänet täytyy saada näkemään, tai 100 000 vuoden matka on turhaa. Hän piiloutuu alle, valmistautuen tapaamaan kohtalonsa. Meidän on mentävä sinne, meidän on oikaistava virhe. Niin paljon virheitä ennen kuin rikkoutuminen voi päättyä."

***

Ancient kiipesi pientä kukkulaa ylös, astellen varopvasti vältellen kivimurskaa, joka oli kerran ollut xialainen tehdas. Hän oli etsinyt The Shadowed Onea lähes tunnin. Heidän oli tarkoitus keskustella kaupungin puolustuksesta, mutta Pimeyden Metsästäjien johtajaa ei löytynyt. Hän oli huolissaan. Toa Helryx oli pyytänyt Ancientia, vakoojaansa Pimeyden Metsästäjien joukossa, tavallisiin raportteihin Xian tilanteesta ja The Shadowed Onen toimista. Hän odotti täysin makutan veljeskunnan hyökkäystä saarelle, ja hänen viimeisin raporttinsa oli jo myöhässä. Ancient saavutti kukkulan laen. Ensimmäinen hänen näkemänsä asia oli The Shadowed One seisomassa kivikasan edessä. Hän piteli pientä kirstua, joka oli auki, tuijottaen sisältöä ilkeä hymy huulillaan. Kun Ancient tuli lähemmäs, hän huomasi kaksi muuta asiaa: kuollut Vortixx maassa suu tukittuna kristallimaisella Protodermiksellä, sekä arkun sisällön; kolme pientä pulloa.

"Mitä olet löytänyt?" Ancient kysyi, "ja miksi Vortixx olisi kyllin tyhmä haastaakseen sinut taisteluun siit`?"

The Shadowed One katsoi ylös yllättyneenä. Huomatessaan sen olevan Ancient, hän rentoutui silminnähtävästi.

"Mitä hämmästyttävimmän asian", hän sanoi, "Oletko koskaan kuullut Makuta Kojolista?"

Ancient nyökkäsi. Hän tunsi mata Nuin Ritarikunnan tarinan: Kojol oli vieraillut Xialla keskustellakseen viruksen lisäämsiestä aseeseen, jota Vortixxit kehittelivät Makutoille. Vierailullaan, hänet oli "vahingossa" tappanut toinen virus. Paitsi ettei se ollut virus, vaan Ritarikunnan operaatio hänen poistamisekseen.

"Hän toi mukanaan Xialle monia viruksia", The Shadowed One jatkoi, "joitakin ei koskaan löydetty. Tarina oli, että ne paloivat hänen haarniskansa mukana. Mutta ne eivät palaneetkaan, ja minä olen löytänyt ne."

Ancient yritti olla näyttämättä yhtä huolestuneelta kuin oli. Tämänkaltaiset aseet Pimeyden Metsästäjän käsissä olivat katastrofi.

"Erinomaista", hän sanoi, "Voisimme myydä nämä hyvään hintaan."

"Myydä nämä? The Shadowed One sanoi. "Ei, minä ajattelin käyttää niitä. Opin vielä mitä ne ovat ja mitä ne tekevät, ja sitten Helryx ja Makutat vastaavat minulle! Mutta tarvitsen aikaa... suuren määrän aikaa ja rauhaa työskennellä. Kukaan ei saa tietää, että ne ovat minulla. Sen takia Vortixxin täällä täytyi kuolla. ja siksi..."

Kaksi voima-aaltoa ampaisi The Shadowed Onen silmistä iskien Ancientiin. Veteraani-Pimeyden Metsästäjä katosi hyökkäyksen voimasta.

"Anteeksipyyntöni, vanha ystävä", The Shadowed One sanoi, "mutta tiedäthän vanhan sanonnan: 'jaettu salaisuus ei ole enää salaisuus'."

***

Vezon hiipi Destralin linnoituksen huoneiden läpi seuraten makuta Tridaxia ja theden parhaansa pysyäkseen huomaamattomana. Ikivanhan rakennelman seinät tärisivät raivokkaasta jyskytyksestä; Mata Nuin Ritarikunta oli lopultakin aloittanut hyökkäyksensä Makutojen tukikohtaan. Hänen tehtävänsä oli yksinkertainen, niin tarkoitukselllinen, että jopa hänen vääntynyt mielensä pystyisi siihen: Hänen tarkoituksena oli seurata Tridaxia, löytää keino, jota Makutat käyttivät saarensa siirtämiseen paikasta toiseen ja tuhota se. Sitten tridax todennäköisesti tappaisi hänet, mutta kaikki suunnitelmat eivät olleet täydellisiä.

Aluksi näytti siltä kuin kaikki etenisi odotetusti; Tridax matkasi alakellariin, nähtävästi täysin tietämättömänä siitä, että häntä seurattiin. Kellarin pohjalla oli suuri kammio. Mikä odotti kammion sisällä hämmästytti jopa syvästi häiriintyneen vezonin. Seinät olivat neljäkymmentäjalkaa korkeita, kaikkialla ympärillä. Niihin nojasi lähes sata Jähmetysputkea. Ja jokaisessa putkessa oli identtinen hahmo. Joillain oli sysimusta haarniska, useimmilla valkokultainen, mutta oli selvää, että he olivat sama olento. He olivat jonkinlaisessa koomassa. tridax käveli huoneen keskelle, missä oli pieni laatta. laatalla oli Kanohi-naamio. Tridax kurotti siihen, ja kääntyi äkisti ja ampui aallon varjoa Vezoniin. Ennen kuin hän ehti väistää, varjo oli kiinnittänyt hänet seinään.

"Luulitko, etten kuullut surkeaa yritystäsi seurata minua? Tridax sanoi. "Hyvä on, Skakdin surkimus. haluatko tietää Destralin voimakkaimman salaisuuden? haluatko tyydytyksen tietää mitä täällä on, ennen kuin kuolet? Katso ympärillesi."

Vezon teki niin, muttei saanut tietää enempää.

"Melkoinen kokoelma", hän sanoi, "Pidän itse enemmän simpukankuorista.Joskus lehvistä. Oi, ja vihollisten päistä, vaikkakin ne vievät niin paljon tilaa."

Tridax hymyili ja piteli naamiota.

"Tiedätkö mikä tämä on? Kanohi Olmak, ulotuvuusporttien naamio. Toinen vain kahdesta tunnetusta. Vain vähän aikaa sitten Makuta-toverini Mutran ja minä teimme kokeita varjoloisena tunnetulla olennolla; olennolla, joka voisi imeä toisista Valoa ja muuttaa heidät Varjon olennoiksi. Siitä keksin ajatuksen. Tiesin ettei naamiolla voisi saavuttaa ainoastaan tämän ulottuvuuden paikkoja, vaan myös muita todellisuuksia. Ja niin aloin matkata noissa muissa todellisuuksissa ja keräsin Toa Takanuvan jokaisesta, tuoden hänet tänne ja syöttäen hänen Valonsa lemmikeilleni. Kun olen valmis, minulla on Varjo-Toien armeija, kaikki tehty Makutojen vaarallisimmista vihollisesta."

Seinät tärisivät jälleen.

"Luulen, ttä sinun olisi sitten parempi kiirehtiä ja lopettaa", Vezon ehdotti.

"Ei tarvetta", Tridax sanoi. "Minun täytyy vain vapauttaa jo tekemäni Varjo-Takanvuat, ja he tuhoavat hyökkääjät. ja sitten voin palata työni pariin. ja sitten voin..."

tridax keskeytti kuullessaan kristallin murtuvan. Varuillaan hän päästi Varjo-voimansa sammumaan. Vezon valahti maahan, mutta ei ennen kuin näki Makutan tuijottavan kauhuissaan kättään. Jokin tuhosi hänen haarniskoitua hansikastaan hänen silmiensä edessä, ja hänen Antidermistään vuosi ulos ilmaan. Kaksi olentoa astui varjoista. Toinen oli Matoran, ja toinen muuta lajia, ulkonäöltään pitkä ja vaarallisen näköinen. Hän katsoi makutaa ja nauroi - töykeä ja vahingoniloinen ääni.

"Makutojen vaarallisin vihollinen? Tobduk sanoi. "Valmistaudu, olet vasta tapaamassa hänet."

Hahmot

Triviaa

  • Vezonin kommentti sadastakymmenesttä vastaaamattomasta kysymyksestä on viittaus suureen määrään kysymyksiä tarinasta joita Greg Farshtey saa päivittäin yksityisviestien kautta BZPowerissa, joihin kaikkiin ei voi vastata

Malline:Tarinat