Bioarkistot
Register
Advertisement
"Mitä hän sanoi?"

"Kaksi sanaa", Brutaka sanoi samalla kun hänen hymynsä katosi. "Kohtalon sota."

-Axonn ja Brutaka

Destiny War

Destiny War on BIONICLEstory.comissa julkaistu podcast, joka kertoo Mata Nuin Ritarikunnan ja Makutan veljeskunnan välisestä sodasta.

Luku 1

Axonn ryntäsi pitkin Voya Nuin maisemaa, ase valmiina. Hän oli juuri huomannut kahden olennon ilmestyneen Voya Nuin Vihreälle vyölle. Toinen näytti hieman Botarilta, mutta ei selvästikään ollut. Toinen näytti Toalta, mutta ei yhdeltäkään Axonnin tuntemalta. Ensimmäinen asia, jonka hän oli oppinut, kun hänet oli määrätty tälle saarelle oli kukista ensin, kysy kysymykset myöhemmin.

Botarilta näyttävä olento huomasi Axonnin ensin, ja yritti estää häntä. Haarinskoidun nyrkin heilautus heitti hänet taaksepäin. Axonn oli sydänvalon väläyksessä Toan päällä, kirveen terä tunkeutujan kurkulla.

"Kuka sinä olet?" Axonn ärähti. "Mitä sinä haluat täältä? Puhu!"

"Nimeni on Krakua", Toa vastasi, yrittäen turhaan työntää kirvestä pois kaulaltaan. "Minut lähetettiin hakemaan sinua. Sinua tarvitaan."

"Kuka lähetti sinut?" Axonn kysyi.

"Toa Helryx. Käytä naamiotasi, näet että minä puhun totta"

Axonn teki juuri niin, kutsuen Kanohi Roden, Totuuden naamionsa voimat. Hänen yllätyksekseen, se kertoi hänelle, että hänen vankinsa puhui totta. Hän nousi ja antoi Krakuan päästä jaloilleen. "Olet siis Mata Nuin Ritarikunnassa", Axonn sanoi. "Näemmä värväysperusteet ovat höllentyneet hieman."

Krakua ei kiinnittänyt mitään huomiota huomautukseen. Sen sijaan hän sanoi "Tule kanssamme. Sinun läsnäoloasi tarvitaan Daxialla."

Ennen kuin Axonn ehti väittää vastaan, Botarin näköinen oli tullut lähelle ja aktivoinut teleporttauskykynsä. He kolme katosivat Voya Nuilta, ainoastaan saapuakseen Mata Nuin Ritarikunnan linnoitukseen Daxialle. Axonn oli ollut siellä aikaisemmin joten sen ulkomuoto ei yllättänyt häntä. Hänen entisen kumppaninsa, Brutakan, näkeminen yllätti, mainitsemattakaan valtavaa lohikäärmeettä hänen vierellään joka täytti melkein koko tilan.

"Asiat ovat varmaan todella epätoivoisia jos he kutsuvat vanhan sota-Rahin kuten sinut", Brutaka sanoi hymyillen. "Oi, muuten, oletko tavannut ison, vihreän ja hirvittävän täällä? Älä kiinnitä huomiota hampaisiin, mutta taidat haluta pysyä tuulen alapuolella."

"Brutaka!" Axonn sanoi. "Mitä sinä olet? - kuinka pääsit pois Tyrmästä?"

"He päästivät minut aikaisemmin hyvän käytöksen takia", Brutaka hymyili. "Mutta minä olen täällä vähiten järkyttynyt. Tämä se on, ystäväni. Ritarikunta aikoo paljastaa itsensä kaikkien näiden vuosien jälkeen. Helryx kertoi sen minulle itse."

"Mitä hän sanoi?"

"Kaksi sanaa", Brutaka sanoi, hänen hymynsä katosi. "Kohtalon sota"

***

Ancientina tunnettu Pimeyden Metsästäjä seisoi Odinan saaren rannalla. Hänen takanaan Pohatu Nuvan tuhoaman linnoituksen jälleenrakennus eteni nopeasti. Hänen silmänsä tutkivat vettä, odottaen Lariskan paluuta tehtävältään. Hän oli innokas kuulemaan mitä hän oli nähnyt ja kuullut.

Parkaisu sai hänet katsomaan ylös. Se tuli lepakonsiipisestä Rahi, joka lensi taivaalla, ja joka ei ollut kotoisin Odinalta. Hän huomasi, että olennot olivat tarkoitettu yksinomaan pitkänmatkan lentoon. Enemmään kuin kerran Pimeyden Metsätäjät olivat käyttäneet niitä viestien lähettämiseen edestakaisin muiden saarien agenteille. Mutta yllä lentävä olenot ei ollut tullut toisen Pimeyden Metsätäjän luota. Kun puoli tusinaa enemmän liittyi sen seuraan, ne alkoivat lentää muodostelmassa, jonka vain Ancient tunnisti sillä saarella. Se oli hänelle tarkoitettu viesti, ja sillä oli kiire. Aika oli tullut. Hänen täytyisi etsiä the Shadowed One ja yrittää saada hänet näkemään ainoa mahdollinen tulevaisuus Pimeyden Metsästäjille. Ja jos the Shadowed One, hänen vanha ystävänsä, ei onnistu näkemään totuutta, Ancientin täytyisi tappaa hänet.

***

Muualla Vezon astelee edestakaisin sellissään Daxialla. Käytävän toisella puolella on kaksi suurta vesisäiliötä. Yhdessä ui kuusi Pirakaa, nyt mutasitoituneina merikäärmeiksi. Toisessa oli omituisen näköinen olento, jota muut olivat kutsuneet Karzahniksi, joka näyti Vezonista melko hullulta. Ja Vezon tunsi hulluuden.

Kun Brutakan tiimi oli aluksi paennut Artidaxin saarelta Makuta Miserixin kanssa, he lensivät karulle saarelle keskelle ei mitään. Lyhyen ajan jälkeen Brutaka kertoi heidän olevan liikkellä jälleen, paikassa nimeltä Daxia. Brutaka selitti, että saaren sijainti oli ollut salassa ennen, mutta että salassapidolla ei enää ole väliä. Kummallekkaan ei ilmeisesti oltu kiitollisia, sillä Vezon ja Roodaka heitettiin kumpikin selleihin heti saapumisen jälkeen.

Vezon, rehellisesti sanottuna oli pettynyt. Varmasti, hän oli yrittänyt varastaa Elämän naamion, ja kyllä, hän oli yrittänyt tappaa Toa Inikat kerran, no, kahdesti. Ja hyvä on, hän oli tarjonnut heidän elämiään vaihdossa omaansa Zyglakeille, mutta se ei ollut toiminut. Ja hän oli vapaaehtoisesti ryhtynyt, no pakotettu, tai todellisuudessa uhattu ruumiillisella vahingoituksella jos hän ei auttaisi, mutta hän oli auttanut Makuta Miserixin pelastamisessa. Ja mikä oli hänen palkkansa? Kylmä selli, välinpitämätön vartija eikä mitään mitä voisi käyttää Pirakoiden tappamiseen. Oliko se oikeudenmukaista?

Hänen pohdintansa keskeytyivät, Trinuman karmiininpunaiseen haarniskaan. Ritarikunnan jäsenellä kesti kauan tarkastella Vezonia, kohautti olkiaan ja ravisteli päätään. Sitten hän avasi sellin lukon ja heitti oven auki. "On onnenpäiväsi,hylkiö", Trinuma sanoi. "Pääset ulos."

"Pääsenkö?" sanoi Vezon. "Tarkoitan, tietenkin pääsen. Minun nerouteni vankina pitäminen on hirvittävää voimavarojen tuhlausta. Epäilemättä teidän mestarinne haluavat kuulla minun strategoitani ja taktiikoitani."

"Ei", Trinuma sanoi. "Minusta ne sanoivat tarvitsevansa jonkun, joka voi kuolla kauhistuttavasti ilman, että häntä kaivataan. Niin, luonnollisesti, he ajattelivat sinua.

Vezon ajatteli aivoissaan Trinuman sanoja, ja jotenkin oli päättänyt ottaa sen kohteliaisuutena. "No,luonnollisesti", hän vastasi. "Opasta minua, ja anna minun näyttää kaikille, kuinka kuoleminen tapahtuu.

Hahmot

Advertisement