FANDOM


Decadence by Dorek
Decadence
kirjoittanut Dorek

Kaksi olentoa kiirehti läpi pimennetyn käytävän. He kävelivät pehmeästi, itsevarmasti, heidän liikkeensä antaen väärän kuvan heidän äärimmäisestä voimastansa.

"Meidän olisi pitänyt ennakoida tämä", yksi sanoi viitaten verilöylyn ja kamppailun pauhuun, joka vaikutti tulevan kaikkialta heidän ympäriltään.

"Työmme on suojella ja tarjota, ei ennakoida", toinen vastasi. "Elementtilordit tekivät täsmälleen mitä heidän oli tarkoitus tehdä: hallita maata. Heidän röyhkeytensä ja reviirillinen luonteensa olivat täysin aavistamattomissa."

"Heidän taakkansa oli meidän kannettavamme, ja tiedät sen", hänen toverinsa tiuskaisi. "Me pakenimme vastuutamme, kohtaloamme, ja tämä on tulos."

Hiljaisuus täytti tunnelin tukahduttaen kaiken ahdistavasti; itse sota olisi saattanut loppua.

"Velvollisuutemme on suojella tätä planeettaa, ja sitä me teemme... kuten pystymme."

Seuraava kysymys oli hiljainen, lähes epäröivä. "Luulet siis, että Heremus on oikeassa?"

Toinen päästi lyhyen naurun pauhun, äänen, joka vaikutti siltä, kuin se lävistäisi tunnelin joka tuuman, mutta saavutti vain seuralaisen korvat. "En. Anna Heremuksen puuhailla koneidensa kimpussa. Minä uskon Angonceen; tämän planeetan suuri henki tulee elämään."

Kaksi Suurta olentoa kiirehtivät käytävän läpi määränpäähänsä, heidän mielensä tehtävässä edessäpäin, sota ulkona lähes unohdettuna.

****

Tarix torjui iskun toisensa jälkeen Viidakkoheimon sotilaalta. Se oli ollut yksinkertainen suunnitelma, hän pohti. Jääheimon hienoin pataljoona, kuuluisan komentaja Certavuksen johtama, oli hiljattain voittanut useita Hiekkaheimon yksiköitä, jotka olivat olleet valmistautumassa hyökkäämään heidän kimppuunsa ja varastamaan mysteerillisen hopeisen nesteen, jota kaikki himoitsivat. Sotaretki oli vienyt heidät halki aavikkoisen Bara Magnan alueen tasankojen, mikä tarkoitti pitkää matkaa kotiin. Odottaessaan tulevansa ylistetyksi kuin sankarit, Jääheimon joukkio tuli pienen Skrall-joukkueen väijyttämäksi ja murskatuksi. Erinomainen johtaja kun oli, Certavus onnistui pelastamaan enemmistön sotureistaan kuolemalta, mutta joutui piiloutumaan dyyneihin välttääkseen merkittäviä kohtaamisia. Heidän parhaista yrityksistään huolimatta uutinen vuoti lähes välittömästi ja Jääheimo joutui kolminkertaistamaan turvatoimensa. Tarix, jota pidettiin yhtenä Vesiheimon eniten eliitillisistä sotureista, määrättiin yksikköön, joka oli vastuussa hyötymisestä Jääheimon voiman poissaolosta. Ei sillä, että Tarix olisi ollut iloinen siitä.

Siinä ei vain ollut järkeä, hän ajatteli pakottaen teränsä kahden sotilaan liitoksiin lamauttaen ne. Kaikki muut tekevät tismalleen samoin. Miksemme odottaisi, kun muut ovat yrittäneet? He epäonnistuvat, me hyödymme heikentyneestä puolustuksesta, he voittavat, me yllätämme heidät. Se on käytännöllisin ratkaisu ja se, joka johtaa vähimpiin menetettyihin elämiin.

Hän olisi voinut saarnata itse valtamerelle. Mitä hän eräässä mielessä tekikin. Veden Elementtilordi, Tarixin heimon johtaja, uskoi ehdottomaan valloitukseen.

"Kootkaa kaikki voimanne ja musertakaa yhtenä voimana", Tarixia komennettiin soinnukkailla äänensävyillä. "Jos epäonnistutte, yksinkertaisesti vetäytykää, järjestäytykää uudelleen ja hyökätkää jälleen. Se on taistelun virtaus."

Politiikkaa, Tarix ajatteli. Ei, pahempaa kuin politiikkaa. Paljasta ahneutta ja kunnianhimoa.

Pieni nirhama hänen haarniskansa välissä kertoi hänelle, että oli aika kääntyä ympäri. Siellä seisoi Vastus, Viidakkoheimon kenttäkomentaja. Hänen käsissään oli erittäin ikävän näköinen viikate. Tarix tunsi vasemman kätensä puutuvan lähes välittömästi.

"Myrkkyä", Tarix sähähti. Pian koko puoli hänen kehostaan oli tunnoton ja hän vajosi maahan.

"Näinkö se todella loppuu, Tarix?" Vastus sanoi uupuneesti. "Vapisevana, murentuneena kasana maassa? Tunnen sinut. Olet tätä parempi."

Tarix hymyili, se oli vino virnistys, jonka hänen kasvojensa reagoimaton puoli teki lähes uhkaavaksi. "Sinua parempi varmastikin. Mitä tapahtui tuntemalleni Vastukselle? Et edes käyttänyt kaikkea myrkystäsi. Sota alkanut rasittaa sinua?"

Pieni varjo ylitti Vastuksen kasvot. Tarix ei huomannut mikroilmettä, sillä hän oli liian kiireinen tullessaan viikatteen lappeen läimäyttämäksi kasvoihin. "Et ole missään asemassa väittelemiseen, Tarix. Pitelen elämääsi käsissäni nyt. Mikä estää minua ottamasta sitä?"

Tarix yritti saada kokoon naurahduksen, mutta se ilmaantui vain kurlutuksena. "Olisit tappanut minut kauan sitten, ellei minulla olisi jotakin, jota tarvitset." Hänen ilmeensä pehmeni hieman. "Vihollisia kun olemme, pyydän. Minulla on jotakin, jota tarvitset, ja viimeinen asia, jonka haluat tehdä, on tappaa minut. Voimme auttaa toisiamme." Hän nosti toimivan kätensä ilmaan rauhan osoituksena. Vastus laski viikatteensa lähes innokkaasti. Hän tarjosi käden Tarixille auttaakseen hänet ylös.

"Joten..." Tarix mumisi Viidakon komentajan tukemana. "Miten olisi vastamyrkky?"

Vastus nauroi. "Mitä hyötyä myrkystä olisi, jos omistaisin vastamyrkyn?"

****

"Salainen tunneli?" Vastus kysyi.

"Niin", Tarix vastasi. "Huhun mukaan Jään Elementtilordi pani alulle useiden tällaisten tunnelien rakentamisen. Nähtävästi ajatuksena oli laajentaa koko reviiriä ja maanalaiset tunnelit olivat ensimmäinen vaihe. He päätyivät jättämään rakentamisen sen jälkeen, kun yksi tunneleista romahti."

Vastus käveli luolan suulle ja tähyili ulos. Hätäisesti rakennetuilla nuotioilla valaistu suurempi luola tervehti hänen silmiään. Sen jälkeen, kun he olivat sopineet aselevon, kaksi komentajaa olivat perustaneet yhden tukikohdan suureen luolaan. Vesiheimo oli alun perin yrittänyt leiriytyä sisälle ennen kuin huomasivat, että Viidakkoheimo vaani heitä. Tappelu oli levinnyt ympäröivälle alueelle, ja molemmat puolet olivat aika hyvin tasaveroiset. Vastus näki useita sotilaita kustakin heimosta juttelemassa toisten leirissä. Kaikista kauhuteoista, kaikesta kärsimyksestä huolimatta heidän sotilaansa olivat halukkaita laittamaan tuon syrjään ja vuorovaikuttamaan. Pieni hymy koristi Viidakkoheimon johtajan kasvoja, vaikkakin vain hetken.

"Mikä saa sinut ajattelemaan, että yhä on tunneli jäljellä?" hän sanoi palaten leirinuotiolle.

Tarix jatkoi. "Muutamia viikkoja sitten otimme luoksemme pienen yksikön Jää-Agoreita. He sanoivat, että he olivat olleet tunnelin sortuman selviytyjät, ja me hoidimme heidät kuntoon. Jääheimo neuvotteli heidän vapautuksensa, mutta he olivat kiitollisia; he kertoivat meille tunneleista."

Vastus nyökkäsi vaikuttuneena. "Missä tunneli on?"

"Useiden päivien marssin päässä täältä", Tarix sanoi ottaen esiin kartan. "Polku, jota kuljemme, seuraa Suuren metsän laitaa ja menee läpi useiden jäätiköiden. Tunnelin sisäänkäynti piilotettiin, mutta siellä on merkki; tiedämme, milloin näemme sen. Meidän pitää tosin kiirehtiä. Viivytimme Agorien vapautusta saadaksemme mahdollisuuden... toimia tiedon pohjalta ja panna sotilaat liikekannalle."

Nauru pääsi Vastukselta. "Kuulostat katkeralta. Mikä on ongelma? Se on tarpeeksi järkevä suunnitelma."

Otsaansa rypistäen Tarix mutisi: "Se minua häiritseekin."

Yhä nauraen Vastus jatkoi: "Ja milloin on paras mahdollinen aika iskeä? Olettaen, että he tiedottavat johtajalleen saman tien, on hyvin vähän tilaa. Milloin meidän pitäisi lähteä?"

Oli Tarixin vuoro nauraa.

"Eilen."

****

Pieni lintu, kotoisin jääalueelta, astui alas kiven päälle. Hetkeä myöhemmin lintu levitti siipensä ja lähti jalat yhä kytien siitä, mistä kivi oli polttanut niitä. Lintu oli ymmärrettävästi hämillään; tämä oli jään maa. Jää tarkoittaa kylmyyttä. Joten miten tuollainen kivi voisi polttaa tällaisella voimakkuudella? Lintu huomasi saaliin ja oli pian syventyneenä metsästykseen. Kivi oli kaukaisin asia sen mielestä.

Tarixin mielessä kivi oli kuitenkin hyvin ajankohtainen.

"Se on Tuliheimon keksintö", hän selitti. "Samoin kuin pimeätulisoihtu, se suunniteltiin vapauttamaan lämpöä saamatta vihollisia huomaamaan sen läsnäoloa. Lämpö on hyvin sulkeutunutta ja harvoin vaikuttaa ympäristöön. Sitä pitää koskettaa saadakseen tietää, mikä se on. Jääheimo onnistui hankkimaan useita tällaisia ja yritti takaisinmallintaa prosessia."

Vastus antoi pidättyväisen pään nyökkäyksen vain puoliksi kuunnellen. Tarix oli huolissaan hänestä. He olivat matkustaneet Suuren metsän läpi edellisenä päivänä, kun Malumin johtama Tuliheimon joukkue kulki heidän ohitseen. Kaksi heimoa olivat onnistuneet piiloutumaan ennen huomatuksi tulemista, mutta yksi Vastuksen sotureista oli jokseenkin kömpelö ja teki pienen äänen kyyhöttäessään puussa. Malum ei voinut löytää äänen lähdettä, mutta sillä ei ollut hänelle merkitystä. Hän määräsi sotilaansa polttamaan metsän alas ja katsoi puiden loimuamista. Vastus menetti kolme sotilasta hornassa ja kasvillisuuden tuho oli lähes liikaa hänen kestettäväkseen. Hän oli ollut vaimea siitä asti.

Ennen kuin Tarix pystyi sanomaan mitään lisää, hän huomasi jäämuodostelmat.

"Seis!" hän huusi. Kaksi armeijaa pysähtyivät ja alkoivat katsella ympärilleen.

"Onko tämä se paikka, Tarix?" Vastus kysyi.

"Kyllä", Tarix vastasi. "Lämpökivi on jossakin täälläpäin. Sisäänkäynti tunneliin sijaitsee suoraan sen alla."

Vastus nyökkäsi. "Levittäytykää!" hän huusi sotilailleen. Viidakon armeija heräsi henkiin ja alkoi tutkia aluetta loikkien yli lumikinosten ja vikkelästi kiiveten kallioseinämiä.

"Odota", Tarix sanoi. "Tietävätkö he, mitä–" hän keskeytti. Puheääniä tuli metsästä heidän takanaan. Kovia puheääniä. Tarix viittoi sotilaitaan suojautumaan ja kapusi ylös mäkeä Vastuksen kanssa. Kaksikko löysi kivipaljastuman ja meni suojaan sen taakse.

Metsästä ilmaantui Tuliheimon joukkue, jota he olivat väistäneet aiemmin, Malum johdossa. Yksi sotilaista lähestyi kapteeniaan. "Oletko varma, että he menivät tänne päin, herra?"

"Voi, he menivät tänne päin", Malum vakuutti soturilleen. "Kuulin heidät. Voin haistaa heidät."

Suojansa takana Tarix kääntyi Vastusta kohti. "Mitä me–" Vastus hiljensi hänet. Sitten hän nosti yhtä Tarixin teristä. Yllättyneenä Tarix kurotti taakseen ja löysi vain toisen teränsä. Vastus perääntyi pieneen väliin kivessä. Hän kohotti terän. Äkkiä Tarix tiesi kaiken, mitä tapahtuisi.

"Älä tee sitä", Tarix sanoi. "Pyydän."

Surullinen hymy ilmestyi Vastuksen kasvoille. "Anteeksi", hän sanoi. Sitten hän toi terän alas. Voimakas vesivirta kiskautui esiin iskien Malumiin ja yhteen sotilaaseen. Vastus leikkasi kiven alustaa lähettäen sen pyörimään mäkeä alas. Hän heitti terän takaisin Tarixille ja sitten hän oli poissa.

Malum nousi takaisin jaloilleen miekka valmiina. Hän näki Tarixin seisomassa siinä terä käsissään. Hänen sormensa kiristivät otetta hänen aseensa kahvasta. "Vesi..." hän murisi.

Muita vaihtoehtoja ei enää ollut jäljellä Tarixille. Hän ymmärsi, mitä Vastus oli tehnyt. Malum ei suinkaan ollut kokenut johtaja, mutta hän oli koonnut sotureita, joilla oli tarpeeksi raakaa voimaa murskaamaan mitä vain heidän tiellään. Jopa heidän yhdistetyillä joukoillaan he olisivat olleet ahtaalla täyden voiton hakemisessa. Miten hyvänsä taistelu menisikään, he eivät olisi olleet missään kunnossa jatkaakseen hyökkäystä Jääheimoa vastaan. Vastus oli toiminut itsesuojelusta ja Tarix jäi siivoamaan sotkua.

"HYÖKKÄYKSEEN!" Tarix karjui. Kaikenmuotoisia ja -kokoisia taivaansinisiä sotureita nousi esiin piilopaikoistaan. Yllätettyinä monet Tuliheimon soturit tulivat isketyiksi alas ja kiireesti vetäytyivät jonkin matkaa. Tarix hyppäsi alas tähystyspaikaltaan ja hyökkäsi Malumin kimppuun painiskellen Tulen soturin kanssa. Taistelijat brutaalisti hakkasivat toisiaan kohti kumpikaan osumatta vahingoittavalla iskullaan. Tarixilla oli varaa katsoa ympärilleen. Yllätyshyökkäyksen ansiosta he olivat saamassa yliotetta. Tuliheimo yritti voittaa alaa, mutta hänen sotilaansa eivät hellittäneet. Hyvin ajoitetut elementaali-iskut ja Thornax-laukaukset estivät heitä rikkomasta rivejä. Jos he voisivat pitää muodostelmaa yllä, he voisivat painostaa Tulen joukkueen perääntymään; perääntyminen tarkoittaisi sitä, että he voisivat jatkaa tehtäväänsä. Voisiko se toimia?

Tarix torjui iskun Malumin terästä ja laukaisi oman aseensa ampuen ylikypsän Thornaxin maahan heidän edessään. Räjähdys heitti heidät useita askelia taaksepäin.

"Luovutatko, Malum?" Tarix huusi sumuun ja savuun.

"Mieluummin kuolisin omaan miekkaani, sitten tulisin menetetyksi omallesi. Antautuminen ei ole vaihtoehto", Malum vastasi. Hän tarkoitti sanojaan; mahdollisesti hän eläisi tarpeeksi pitkään nähdäkseen niiden toteutuvan. Hänen armeijansa oli vahva, mutta kuriton. Tarixin armeija oli tiukasti sidottu. He olivat niskan päällä.

"Uhmakkuus on vaikuttavaa, Malum, mutta se ei tarjoa etua taistelussa. Ehkäpä–" hän keskeytti yhtäkkisesti. Olkapäähän uponneilla nuolilla tapasi olla sellainen vaikutus.

Tarix ei aluksi oikein voinut käsittää tilannetta. Hän kurotti ylös ja kosketti nuolta. Se näytti todelliselta. Se tuntui todelliselta. Kipu ei ollut vielä tullut, mutta se tulisi. Kaiketi. Pitäisikö hänen vetää se ulos? Ei, ei, se olisi vielä pahempaa. Mitä lähteestä? Kyllä, lähde olisi hyvä paikka katsottavaksi. Tulevan kivun välttäminen on elintärkeää itsesuojelussa. Hän katsoi ylös.

Certavus katsoi alas. Hän tapasi Vesiheimon komentajan silmät ja hymyili. Hän ojensi jousen takaisin mykistyneelle sotilaalle, joka otti sen sanatta. Huhuja Certavuksen luonnollisista taidoista taistelussa oli runsaasti, mutta niiden näkeminen toiminnassa oli kokonaan toinen asia. Useat sotilaat ensimmäisen takana tirskuivat. Tämä oli uusi joukkueessa eikä ollut vielä nähnyt komentajan näyttävän kaikkia taitojaan ja asepätevyyttään. Yksinkertainen laukaus jousesta oli jättänyt hänet sanattomaksi.

"Hä-hämmästyttävä laukaus, herra. Mikset tehnyt vahingoittavampaa iskua?"

"Ajatuksena ei ole tappaa, vaan välttää tapetuksi tulemista", Certavus vastasi. "Jos voimme pakottaa heidät vetäytymään, se säästää energian. Meillä ei ole varaa täyteen taisteluun. Ei vielä. Kesti meiltä kauan saavuttaa tämä paikka; meidän pitää jatkaa liikkumista."

Alhaalla Malum oli myös jäljittänyt nuolen lähteeseensä. Certavus. Legendaarinen soturi, jokaisen tunnetun aseen mestari. Malum kohotti kätensä. Hänen soturinsa pysäyttivät taistelunsa saman tien. Eivät kurista; järkytyksestä. Se oli vetäytymiskäsky, jotakin, mitä taistelijat eivät olleet koskaan nähneet. Malum perääntyi Tarixin luota ottamatta koskaan katsettaan pois komentajasta.

"Onnea", hän kuiskasi. Hän kääntyi ja pakeni puiden joukkoon, hänen armeijansa reuraten perässä. Tarix varovasti koetti kättään. Kipu oli tullut, mutta se oli siedettävää; nuolen jättäminen sisään oli ärsyttävä osa, mutta sen poistaminen tuottaisi enemmän haittaa kuin hyvää. Jääheimon yksikön häämöttävä uhka oli myös ongelma.

Yksi hänen sotilaistaan juoksi hänen luokseen. "Komentaja Tarix, mitä me teemme? Tuliheimon yksikkö on poissa, mutta niin ovat Viidakkoheimonkin jäsenet. Pitäisikö meidän jatkaa?"

Tarix katsoi jälleen ylös. Certavus ja hänen yksikkönsä olivat poissa. Pysyisivätkö he poissa?

"Emme..." Tarix sanoi. "Emme, meillä ei ole tarpeeksi voimaa. Ilman Vastusta ja hänen ryhmäänsä emme voisi onnistua. Meidän tarvitsee vetäytyä. Levitä käskyä; me lähdemme. Mene."

Sotilas juoksi pois levittääkseen sanaa. Vesiheimo alkoi suodattua pois ja lopulta poistui alueelta.

Kuten hän myöhemmin sai selville, Vastus oli jo suunnitellut pakenevansa. Hän oli järkeillyt, että tunnelit olivat liian riskialtis suunnitelma toimiakseen, ja hahmotellut heidän vetäytymistään etuajassa, ja oikealla hetkellä he jättivät vesiliittolaisensa. Tarixia virallisesti nuhdeltiin hänen epäonnistumisestaan menestyä tehtävässä, mutta se ei tehnyt pysyvää vahinkoa hänen uralleen. Hän ei voinut edes olla varma siitä, että tunnelit olivat oikeasti olemassa. Mikään muu kerätty tiedusteluraportti ei ilmaissut niiden läsnäoloa. Agorit, jotka he vapauttivat, olisivat voineet yksinkertaisesti valehdella. Ei sillä, että sillä oikeastaan olisi väliä. Heidän maailmansa rikkoutui joitakin viikkoja myöhemmin ja sellaiset vaivat vaikuttivat mitättömiltä. Jos tunnelit olisivat oikeasti olleet olemassa, ne olisivat sortuneet katastrofin aikana. Tarix ja Certavus useiden muiden kanssa halukkaasti laittoivat eronsa syrjään ja loivat uuden sosiaalirakennelman välttääkseen enempää taistelua. Elementtilordien ahneus oli kirjaimellisesti repinyt heidän planeettansa erilleen, mutta he voisivat jälleenrakentaa. Heidän piti. He tulisivat.

Community content is available under CC-BY-SA unless otherwise noted.