Bioarkistot
Advertisement

Tämä sivu on virallisen Mata Nui Online Game -läpipeluuoppaan suomennosprojektia varten.

Mangaia[]

"Kirjuri, herää!" Ponnistelen avatakseni silmäni. Puhuuko Maku minulle? "Pyydän, herää!" hän sanoo.

Taistelu Kini-Nuin puolesta on ohi. Rahit ovat poissa ja Matoranit voittajia. Komppanjani ympäröi minut, onnitellen toisiaan hyvästä kohtalostamme.

"Rahit katoavat ja Matau hämmentynyt", sanoo Kongu, selittäen heidän saapumisensa Kini-Nuille.

"Ajatus: Rahit perääntyvät tänne tuhotakseen Kini-Nuin. Joten nopealennolla tulimme apuun!"

"Kini-Nui on turvassa nyt", sanoo Jala. "Luulen kuitenkin, että tämän päivän koitokset eivät todellakaan ole ohi. Toat ovat yhä maan alla."

"Jotakin outoa on tapahtunut Onu-Korossa", sanoo Onepu, kun käännyn ympäri. "Whenua sanoo, että sinun pitäisi mennä sinne ja äkkiä. Mutta ei kävellen."

"Ota Puku! Hän seurasi meitä koko matkan tänne. Luulen, että hän on etsinyt sinua."

Puku näyttää innokkaalta tapaamaan minut. "Selvä, tyttö", sanon itselleni. "Lähdetään!"

Nopeasti saavumme Onu-Koroon. On hyvä, että Puku tuntee tien, for koska tunnelit on suljettu. Etsin käsiini Whenuan.

"Olet turvassa, kirjuri", Whenua tervehtii minua. "Se on hyvä asia. Profetiat sitten ovat yhä totuudenmukaisia."

"Sanotaan, että Gali on kutsunut sinut luokseen. Suuressa kaivoksessa on ollut häiriö. Löytämäsi kultainen naamio on kadonnut ja sinne on avautunut kulkutie."

"Työläiseni ovat liian peloissaan mennäkseen sen lähelle. Uskomme, että se on toinen sisäänkäynti Makutan luolaan. On sinun kohtalosi etsiä Toat, kirjuri, olkoon tulos mikä hyvänsä. Toivon, että sinulla on rohkeutta sen kohtaamiseen."

Ei näytä olevan muuta sanottavaa. Hyvästelen Whenuan, ja sitten suuntaan Suurelle Kaivokselle. Minä, myös, toivon, että minulla on rohkeutta kohdata kohtaloni.

Kun saavutan Suuren Kaivoksen pohjan, Kultainen Naamio on tosiaan poissa. Voin nyt lähestyä jalustaa.

Kun painan nappia, jalusta katoaa lattian sisään. Yhtäkkiä, seinät vetäytyvät kauas minusta. Nyt lattia itse laskeutuu vikkelästi, alas, alas pimeyden syvyyksiin. Se pysähtyy, kun saavutan suuren, pimeän kammion lattian.

Tunkeudun eteenpäin, ohi vaurioituneiden tornien ja elottomien Manaksien, kohti laajaa, avointa oviaukkoa.

MNOG-opas 10-1.png

Läpi oviaukon, näen heidät. Kaikki kuusi Toaa ovat kokoontuneet kieppuvan pirstalepyörteen ympärille.

"Makuta!" huutaa Tahu. "Olemme tulleet!"

Kammion näkymättömistä syvyyksistä, pieni Matoran astelee eteenpäin.

"Mitä?!" huudahtaa Tahu epäuskoisena.

MNOG-opas 10-2.png

"Olen odottanut teitä", sanoo Matoran astuessaan valoon. Hän on päästä varpaisiin kolojen, korroosion ja liejun peitossa.

"Mutta sinä – sinä olet –", vastustelee Tahu.

"Olen se, mitä olette vannoneet suojelevanne", sanoo Matoran.

"Tahu, se on harhautus!" Kopaka lisää väliin. "Meidän täytyy tuhota hänet!"

"Tuhota minut?" sanoo Matoran uhmakkaasti. "Ette voi tuhota minua. Ette sen enempää kuin voitte tuhota meren tai tuulen. Tai... tyhjyyden."

"Olet kuin meri?" vastustaa Gali. "Meri synnyttää elämää! Meri synnytti meidät!"

"Minä synnytin teidät", sanoo Matoran. "Sillä minä olen Tyhjyys. Ja Tyhjyydestä te tulitte. Ja Tyhjyys on se, mihin menette."

"Seison Mata Nuin kanssa", hän jatkaa, "vierekkäin. Olen hänen veljensä."

"Maailman henkilöt ovat rakentajia. Mutta katso heidän sydämiinsä... ja tulet huomaamaan, että heillä on myös voima tuhota. Minä olen tuo voima. Minä olen tuho. Ja minä TULEN tuhoamaan teidät."

"Mutta..." sanoo Tahu, silti epäuskossa, "sinä olet vain Matoran!"

"Odotit jotakin muuta?" kysyy Makuta. "Jotakin… TÄLLAISTA?!"

Ja kun hän sanoo tämän, Makuta muuttaa muotoaan, liittyen kieppuviin osiin. Hän kurottelee pitkillä, mutkittelevilla käsillä lyödäkseen pois Toat, yksi kerrallaan. Edes Hau-naamion suojelevat voimat eivät voi suojella Onuaa kun Makutan kädet saavuttavat hänet takaapäin ja saavat hänet huomaamatta.

"Ainoa toivomme on toimia yhdessä!" huutaa Tahu yli pyörteen nyt karjuvan äänen.

Tahu tuo tulen täyden voiman Makutan päälle pyörivänä liekkien infernona. Kopaka samoin vapauttaa väljän kieppuvan jään pyörteen. Gali ohjaa mutkittelevan vesiryöpyn Makutaan. Lewa vapauttaa oman pyörteensä vahvana tuulenpuuskana. Onua kutsuu esiin maan räjähdyksen, joka osuu Makutaan samaan aikaan kuin mahtava iskuaalto, jonka Pohatun tallova jalka on laittanut liikkeelle. Kaikkien kuuden Toan nielaisevat voimat ovat liikaa Makutan kestettäväksi.


MNOG-opas 10-3.png

"Ette voi tuhota minua", sanoo Makuta uhmakkaasti. "Sillä olen Tyhjyys."

Sen jälkeen pyörre romahtaa ja Makuta on poissa. Näyttäisi siltä että Toat ovat suorittaneet tehtävänsä, koska heidät nyt siirretään, yksi kerrallaan, ulos kammiosta.

"Mutta – mitä on tapahtunut kirjurille?" kysyy Gali. Ja sitten hänet siirretään pois.

Kurkistan ulos nyt elottoman sirpalekasan alta. Toisella puolella kammiota on ovi. Asetun sen läpi ja löydän huoneen, joka ulottuu loputtomasti joka suuntaan. Seinä ei ole kiinteä, mutta on sen sijaan kokoelma pinottuja kapseleita. Siirryn lähemmäs nähdäkseni yhden kanisterin sisään.

MNOG-opas 10-4.png

Kun tuijotan kapselin sisään nähdäkseni, mitä siellä on, huomaan jonkin liikkuvan kuin heräämässä hyvin pitkästä unesta. Yhtäkkiä, se katsoo suoraan minuun ja minulle tulee hassu tunne, että minun ei ehkä pitäisi olla siellä. Olento tulee räjähtäen ulos kanisteristaan ja kohtaa minut. kun käännyn ja juoksen, kuulen toisen. Ja toisen. Ja toisen…

Juoksen niin nopeaa kuin voin pois olentojen luota, epätoivoisesti yrittäen löytää tien ulos näistä kammioista ja takaisin rannalle. Sitten näen sen: kultainen laite, josta puuttuu palanen. Tiedän sen palasen! Minulla on se repussani.

Etsin sitä epätoivoisesti selkärepustani. Ei, ei huilua. Ei lämpökiveä eikä the aliluutnantin virkamerkkiä. Ah, tässä se on! Kultainen taltta!

MNOG-opas 10-5.png

Sovitan taltan laitteeseen. Välittömästi minut ympäröidään energiakuplalla ja kyyditetään pois lattialta juuri, kun lähestyvät minua. Leijailen ylös, ylöspäin pois kammiosta. Sitten minut pyyhkäistään sukkelasti pitkin pimeää tunnelia. Ovi avautuu edessäni, ja minut sylkäistään rannalle.

MNOG-opas 10-6.png

Olen takaisin siellä, mistä aloitin tämän seikkailun. Vakama on täällä, katsellen vettä ja odottaen minua. Menen hänen luokseen.

"Niin. Olet yllättänyt meidät jälleen, kirjuri", sanoo Vakama. "Pelkäsimme, että rohkeutesi johti sinut viimeiseen seikkailuun. Mutta näyttää siltä, että sinulla saattaa olla monia lisää tulevaisuudessa."

"Näytät pelokkaalta", Vakama jatkaa. "Tiedän, mitä näit siinä luolassa. Profetiamme sanoivat, että Makutan häviö lopettaisi ongelmamme. Mutta profetiat ovat muuttuneet."

"Jotakin vielä synkempää häämöttää edessämme. Mutta toistaiseksi laita nämä ajatukset pois mielestäsi. Mata Nuin kansalle on monia syitä iloita!"

"Kun me ensimmäistä kertaa tapasimme ja löysit naamioni – ja Liekkisauvani – ja todellakin täytit kaikkien Turagoiden pyynnöt – sinua pidettiin hylkiönä."

"Kukaan Matoran ei matkaa kylästä kylää seikkaillen. Ta-Koron kansa ei luottanut sinuun ja pelkäsi seikkailullisia tapojasi. He olivat varmoja, että se toisi meille huonoa onnea."

"Mutta olet todistanut, että olimme kaikki väärässä, Takua. Seisot Toain tavoin Mata Nuin suurimpien sankarien joukossa. Tule! Jättäkäämme tämä tuulinen ranta ja palatkaamme Ta-Koron valoon ja lämpöön."

"Monet ystävät odottavat sinua siellä."

MNOG-opas 10-7.png

Katson ylös yötaivaalle. Punainen tähti on siirtynyt lopulliseen asemaansa kaupoputken paneeleilta. Ja sitten taivas purkautuu monin kaunein värin, kun ilotulitteet lentävät juhlien. Pitkän seikkailuni jälkeen tuntuu hyvältä mennä kotiin.

Advertisement