Luku 1[]
Koska joukkiossamme ei ole kirjuria, tärkeimmällä tehtävällämme, olen ottanut tavoitteekseni kirjata kaikki asiat ylös. Tahu pitää sitä ajan haaskauksena ja olen varma että Kopaka on samaa mieltä hänen kanssaan (niin paljon kuin nuo kaksi voivat olla!) Mutta Onua ymmärtää, kuten Pohatukin. Ehkä se on siksi että molemmat, Tuli ja Jää ovat samassa paikassa vähän aikaa ja siirtyvät seuraavaan paikkaan, ja Kivi ja Maa pysyvät kauiten samassa paikassa... mutta Onua ja Pohatu näyttävät kunnioittavan historiaa.
Sen jälkeen kun Voya Nuilla oleva Matoran Vastarintaryhmä pelasti meidät olin varma että auttaisiomme Toa Inikoja saamaan Ignikan. Mutta Axonn ja Botar kertoivat meille että on aika valmistautua Mata Nuin heräämiseen. Jos Inikat onnistuvat herättämään Mata Nuin, meidän aikamme suorittaa kohtalomme loppuun on käymässä toteen, päästää valo universumiin.
Tehdäksemme sen meidän on mentävä Metru Nuille, Axonnin mukaan. Suuri Temppeli, hänen mukaansa sisältää tietoa mitää me tarvitsemme Mata Nuin paluuseen. Meidän täytyy löytää tämä tieto ja tehdä tehtävät joita vaaditaan ja saada ne tehtyä ennen kuin aikamme on toimia. Me emme saa kertoa tästä kenellekkään koska jos Makutain veljeskunta saa tästä tiedon he varmaan yrittävät tuhota meidät. (Olen yllättynyt että he eivät ole tehneet sitä jo...)
Viimeinkin, niin monien taisteluiden jälkeen, olemme tulleet tehtävämme päähän jota varten me olemme olemassa. Jos me onnistumme me autamme pelastamaan universumin pahalta. Jos me epäonnistumme, ei edes Suuret Olennot voi pelastaa meitä jos epäonnistumme.
Luku 2[]
Vaikka pidän taukoa viimeisten tapahtumien kirjoittamisesta minun on vaikea uskoa sitä mitä me Toa Nuvat olemme saaneet aikaan.
Tieto jonka löysimme Metru Nuin Suuresta Temppelistä oli listan muodossa. Jokainen kohta sisälsi tehtävän joka meidän on tehtävä valmistautuessamme universumia Mata Nuin heräämiseen. Mutta ensimmäinen asia joka meidän pitää tehdä on vapauttaa hirviömäiset Bahragit ja päästää Bohrok-parvet Mata Nuille!
Vaikka jotkut meistä epäilivät tämän viisautta, varsinkin Pohatu, lopussa, teimme sen mitä meidän pitikin tehdä. Jopa nyt kuvittelen parvien laskeutuvan saarelle yläpuolellamme, polttaen, murskaten ja tuhoten. En voi uskoa kuinka tämä on hyvä idea, tai osa Suuren hengen suunnitelmaa.
Meidän seuraava tehtävämme on etsiä muinainen muinaisesine, Artakhan sauva, sen piilopaikasta Metru Nuin Arkistoista. Mutta kun matkasimme sinne, sitä ei löytynyt. Onua kertoi Turaga Whenuan sanoneen että ryhmä ryöväreitä ja varkaita nimeltään Pimeyden metsästäjät varastivat sen kauan sitten.
Se otti vain muutaman sekunnin päättää seuraava tehtävämme. Meidän on määrä tutkia Pimeyden metsästäjien paikka ja löytää sauva, vaikka joutuisimme taistelemaan jokaisen sellaisen kanssa.
Luku 3[]
Se olisi pitänyt ymmärtää että hiipiminen on vastoin Toan luontoa. Toat, tottumuksesta, toimivat päivänvalossa että, Matoranit, toita suojelemme näkisivät meidän suojelevan heitä ja sitten luottaa meihin. Joten se oli vähän epämukavaa, joillekin meistä, hiipiä, Odinan saaren rantaviivalla.
Ei sillä että meillä olisi ollut enemmän valintoja. Odina on Pimeyden metsästäjien kotipaikka, raskaasti aseistettu ja pahamaineisesti vaikea vallata.
Meidän täytyy lähestyä pohjoisesta, tarkoituksenamme mennä vuorten yli ja hyökätä yllätyshyökkätyksellä linnoitukseen. Tuolla on vain muutamia vartioita koska, luonnolliset esteet tekevät sinnepääsyn vaikeaksi. Kummallinen sinisen ja valkoinen Pimeyden metsästäjä Käskyläinen oli ainut vartija lähistöllä. Ennenkuin olimme päättäneet mitä tekisimme hänen suhteensa, Kopaka oli jo jäädyttnyt hänet.
"Nyt olemme takarajassa," Onua vitsaili "Meidän on tehtävä tehtävämme ennenkuin kevät sulaa."
Pohatu näytti tietä kun matkasimme vuorille. Kukaan meistä ei puhunut. Miedän mielemme oli työssä edessämme, vallata massiivinen linnoitus täynnä vihollisia saadaksemme Artakhan Sauvan.
Lewa kapusi kivenpäälle, hyppäsi ilmaan, ja käyttäen Levitaation Naamiotaan hän nousi ilmaan tarkkailemaan. Olin aikeissani varoittaa häntä kun energiaverkko lensi taivaista ja ympäröi hänet. Sitä seurasi puro Happoa, joka juuri ja juuri ohitti putoavan Toan.
Katsahdin ylöspäin. Siivekäs olento syöksyi meitä päin, samalla ampuen energiaverkkoja sen rintaan kiinnitetystä laukaisimesta. Tahu teki ympärillemme kilven ja verkot kimposivat pois. Kopaka jäädytti olennon siivet ja Onua käytti Voiman Naamiotaan ja räjäytti sen tajuttomaksi.
"Kaksi maassa," Lewa hymyili. "Ja vain 200 tulossa!"
Kukaan ei nauranut.
Luku 4[]
Lähestyminen Pimeyden metsästäjien Odinalla olevaa linnaketta on kuin työntäisit jonkun pään tulikärpästen pesään , nälkäisten tulikärpästen, VIHAISTEN, nälkäisten tulikärpästen.
Kuitenkin, muut Toa Nuvat ja minä valitsimme vähiten vartioidun tien linnoitukseen, meidän piti tehdä kauppaa välimme Pimeyden metsästäjä vartioiden kanssa. Temppu oli lyödä heidät tajuttomiksi ennenkuin he ehtivät painaa nappia, , jotain mikä on helpompi tehdä jos mukana on Lewa. Ilman Toa voi luoda nopean tyhjiön vihollisen ympärille ja ilman Ilmaa hänen päästämänsä Ääni ei voi kuulua.
Tehtyämme tiemme mahdollisimman nopeasti sisään linnoitukseen tulimme kivivallin luokse. Pohatu käyttti voimiaan ja loi kivistä kivikäden jolla hän löi vartijan tainnoksiin. Sitten toinen hänen voimansa auttoi meidät sisään.
Linnoituksen sisus oli kuin labyrintti. Pahempaa, meillä ei ollut hajuakaan siitä missä Artahkan sauva voisi olla piilotettuna. Me voisimme etsiä päiviä. Kuiskasin tämän Tahulle ja hän pudisti päätään.
"Sauva on arvokas," hän sanoi hiljaa. "Pimeyden metsästäjät pitävät sen ehkä saaliidensa joukossa joka tarkoittaa sitä ettei se ole kaukana Varjotun Valtaistuimesta. Kun löydämme hänet, löydämme sauvan.
"Ja löytäneet minut olettekin," töykeä ääni sanoi. Se tuli kaikkialta ympäriltämme, mutta paikalla ei ollut ketään. "Ajattelitteko todella että voisitte tunkeutua linnoitukseeni huomaamattani? Ajattelitteko te että voisitte tehdä sen ilman minun haluani?"
Ympärillämme käytävä alkoi sulkeutua. Ennenkuin pystyimme toimia olimme suljettuina tähän kiviseen vankilaan.
"Tietenkin, tiedän että kuusi Toa Nuvaa voisivat murtaa tämän ansan helposti," ääni sanoi, jonka me kaikki tajusimme kuuluvan The Shadowed Onelle, Pimeyden Metsästäjien johtajalle. "Mutta toivon että kuuntelette... Minulla on tarjous ja salaisuus jaettavana.
Luku 5[]
Jos Kirjuri kertoisi minulle tämän tarinan, en uskoisi sitä koskaan.
Varjottu kertoi meille tarinan: hän oli omistanut esineen, Artakhan sauvan, mutta oli antanut sen Xian asukkaille vaihdokkina aseisiin. Hän aikoi päästää meidät menemään ja kertoi mistä sauva ilmeisimmin löytyisi jos palvelisimme häntä. Ilmeisestikin Roodaka, yksi Xian "johtavista asukkaisra" oli myynyt Pimeyden metsästäjille tietoja - ja tehnyt saman heidän vihollisilleen, Makutain Veljeskunnalle. Varjottu halusi eliminoida hänet.
Yllätyksekseni Tahu hyväksyi tarjouksen. Hiukan myöhemmin hän kertoi minulle että hänellä oli muita suunnitelmnia Roodakan varalta johon sisältyi Lewan lähteminen Metru Nuille. Sillävälin muu joukkomme suuntasi kohti Xiaa. (Pohatu , tietenkin oli jättänyt pienen lahjan Pimeyden metsästäjille. Hän kertoi minulle myöhemmin että tunti lähtömmme jälkeen Pimeyden Metsästäjien linnoituksen jokainen kivi oli muuttunut pölyksi.)
En ollut koskaan ollut siellä, mutta olin kuullut, että saari on teollinen painajainen. Kuten kävi ilmi painotus oli sanalla "painajainen" - suunnaton peto nimeltä Tahtorak riehui ympäri paikkaa, ja vieläkin ilkeämpi Rahi, Kanohi-lohikäärme oli taistelemassa häntä vastaan. Rakennukset olivat kaatuneet, tehtaat palaneet ja jopa heidän tarunomainen Vuorensa oli repeytynyt. Se oli melkoinen kaaos.
Tahu lähetti Onuan kaivamaan tunneleita läpi saaren löytääkseen Sauvan sen maanalaisesta piilopaikasta. Loput meistä teimme voitavamme pelastaaksemme asukkaat ja saadaksemme heidät pois petojen taistelusta.
Se oli Kopaka, jolla oli "hyvä tuuri" löytää itsensä pelastamassa Roodakaa.
"Toa," hän sanoi, kuin vihaten sanan makua. "En tarvitse apuasi!"
"Ehkä et," Kopaka vastasi kasvoillaan jäinen hymy. "Mutta me olemme aikeissa ottaa sinun."
Luku 6[]
Kuten tuli ilmi, Lewa Nuvan ei tarvinnut tehdä koko matkaa Metru Nuille löytääkseen henkilöt jotka Tahu oli lähettänyt hänet hakemaan. Kuusi Rahagaa olivat kuulleet Xian tapahtumista ja ihmeellisesti kylläkin oliva tuöllleet auttamaan Vortixxeja. (Toivon jonainpäivänä olevani yhtä kekseliäs kuin he ovat.)
Nyt, ensimmäiseen kertaan 1000 vuoteen, he ovat kasvokkain Roodakan kanssa, henkilön joka muutti heidät Tooista heidän petomaisiin muotoihinsa.
"Sinun saaresi on tuhoutumassa Tahtorakin ja Kanohi-lohikäärmeen alle," Kopaka sanoi hänelle. "Ja Pimeyden Metsästäjät haluavat sinut kuolleena, kuten myös Makutan Veljeskuntakin. Auta meitä ja me autamme sinua."
"Me emme halua mitään häneltä", Norik napautti. "Annetaan hänen kohtaa tuomionsa jonka hän niin kalliisti sai."
Mutta Roodaka oli tarpeeksi viisas tietääkseen milloin hän olisi mahdottomassa tilanteessa.
Ei tehnyt edes yritystä naamioida itsensä halveksuntaansa, hän nosti Rhotuka laukaisimensa ja ampui Rahagoihin. Pyörittimet osuivat kaikkiin kuuteen ja silmiemme edessä tapahtui ihme, kuusi vääntynyttä, mutatatisoitunutta Rahagaa muuttuivat kuudeksi pitkäksi, vahvaksi ja voimakkaaksi Toa Hagahiksi!
"Tämä on... mahtavaa," Gaaki sanoi, katsoen uudelleensyntyneeseen Toa-haarniskaansa. "Norik se on ohi, olemme sankareita taas!"
"Olitte aina sankareita," Tahu sanoi hymyillen. "Nyt te vain näytätte siltä."
Juhlatilaisuuksemme loppui lyhyeen Onua Nuvan tulemiseen. Hänet oli lähetetty noutamaan Artakhan suavaa syvältä Maanalta. Mutta hän ei kantanut sauvaa ja näytti siltä kuin hänet olisi voitettu.
"Makuta... nimeltä Icarax... hän oli täällä valmiina... varasti sauvan" Maan Toa haukkoi. "Hän kanttaa Varjojen Naamiota... sanoi Veljeskunnan olevan nyt hänen... ja kuten Karzahnin valtakuntakin..."
Toa Hagah Bomonga puhui nyt. "Kuulostaa siltä että pikaisia ongelmia jotka pitää hoitaa, Toa Nuvat.-. Me pysymme täällä ja neuvottelemme asioista täällä." Hän antoi Roodakalle pitkän, kovan silmäyksen. "Me tiedämme kuinka neuvottelemme hänen suhteensa."
Tahu Nuva nyökkäsi kiitokseksi ja kääntyi meidän puoleemme. "Me tarvitsemme sauvan ja me saammekin sen, vaikka joutuisimme ottamaan sen Makutan kuolleista käsistä. Mennään."
Luku 7[]
Seison ystävieni ja tiimiläisteni ruumiiden joukossa tietämättä ovatko he elossa tai kuolleita. Takanani seisoo Makuta Icarax Artakhan sauva kourassaan. Vain minä, Gali Nuva seison hänen välissään ja mitä väliä minkälainen painajainen on tulossa.
Kun saavuimme Karzahnin valtakuntaan ajaessamme takaa Icaraxia, me löysimme sadoittain Matoraneja, heidän henkensä olivat murskaantuneita kuin heidän ruumiinsa vääntyneitä. Nämä Karzahnin uhrit oli käsittämättömästi hylätty ( koska paikalla ei ollut mitään merkkiä valtakunnan hallitsijasta kun saavuimme, tai Manaseista joita hänen sanottiin johtavan.) Ystävällisten sanojen ja kärsivällisyyden avulla Onua ja Lewa suostuttelivat Matoranit jättämään vankilansa ja matkaamaan pohjoiseen Metru Nuille.
Tuli ilmi ettei meidän tarvitsisi etsiä Icaraxia, hän iski kimppuumme väijytyksellä. Ensin ajattelimme että se on Makuta jota vastaan taistelimme aikaisemmin, koska hän kantoi Varjojen Naamiota. Mutta hän olikin paljon taitavampi ja armoton taistelija, kaataen tiimiläiseni nopeilla, tarkoilla iskuilla.
Nyt minun pitää tehdä valinta- tehdä mitä pitää tehdä Icaraxin pysäyttämiseen, vaarantaen samalla ystävieni henget (jos he edes ovat elossa)? Vai päästäisinkö hänet pakenemaan? Ei ollut vaihtoehtoja. Vaikka hän nautti voitostaan, minä olen kutsumassa kaiken kosteuden ilmasta satojen kiojen säteeltä. Liitän sen yhteen,pakottaen sen tahtooni, valmistaudun päästämään valloilleen kaikki elementaalivoimani yhdessä voiman räjähdyksessä.
Ja minä teen sen... ja toivon Suurilta Olennoilta etten joudu tekemään sitä enää koskaan.
Satoja jalkoja korkea vesivalli rysähti Karzahnin valtakuntaan, murskaten rakennukset, hajottaen kaiken niille sijoilleen. Pakotin virrat tottelemaan, mutten onnistunut nappaamaan sauvaa Icaraxin kädestä. Käyttäen naamiovoimaani sain menestyksellisesti ystäväni hengittämään vettä. Kun vuorovesi aalto rauhoittui, Icarax oli kadonnut ja Toa Nuvat, selvisivät jotenkin. Valtakunnasta ei ole mitään jäljellä... mitään muuta paitsi jalo Hau joka kerran kuului sankarille. Tahu pelasti sen katoamiselta ja se on hyvä. Katson ympärilläni olevaa tuhoa jonka olen itse saanut aikaan ja mietin onko liian paljon menetetty jo tälle päivälle.
Luku 8[]
Kaikenkaikkiaan me epäonnistuimme. Makuta Icarax pakeni Artakhan sauva mukanaan ja kaikki mitä meillä oli näyttää oli tulvinut ja tuhoutunut Karzahnin valtakunta.
Tahu vakuutti että meidän pitää mennä, siitä huolimatta ja hoitaa loput tehtävät jotka listassa oli. Me päätimme jakaantua. Kopaka ja Tahu matkasivat saariketjulle eteläiseen universumiin sammuttamaan aktiivisisa tulivuoria. Pohatu ja Onua matkasivat etelään myös etsimään esinettä joka tunnetaan nimellä "Visorakien Sydän". Olin aikeissa palata Mata Nuin saaren pinnalle, kun Lewa... Lewa vain katosi. Otaksun että Tahu oli antanut hänelle käskyjä salassa ja huomasin myöhemmin ettei se ollut totuus.
Mata Nui oli muuttunut paljon siitä kun näin sen viimeksi. Bohrokit olivat tehneet hommansa hyvin, hakaten pois puut, kalliot, joet ja purot. Heidän työsnä ei ollut helppo, sen osoituksena osa Bohrokeista murkskaantui suuren lohikäärme-Rahin alle joka oli heidän tiellään. Peto oli häirinnyt heidän tehtäväänsä ja maksanut siitä.
Tein mitä pystyin helpottaakseni tehtävääni. Vain harvat geologiset merkit muistuttivat Mata Nuista mutta yullätyksekseni kallionjyrkänne ja sen teleskooppi olivat jäljellä (niin kuin paperissa oli lukenut). Kuten oli määrätty, keskitin teleskoopin punaiseen tähteen kaukana ylhäällä. Tein tarkkoja merkintöjä tähden sijainnista avaruudessa, sen kulman planeettaan, sen kirkkauden ja näyttikö se liikuvan kauemmas planeetasta, lähemmäs sitä, tai jäljellä olevan leveyspiirin
Jokin - En tiedä mikä - sai minut aikaan yhdistämään röntgenkatseen naamioni voiman teleskoopin kanssa. Keskityin Punaiseen Tähteen... ja kompuroin taaksepäin, järkyttyneenä. Se minkä olin nähnyt tähden sisällä, jonka oletin olevan sydän raakaa energiaa. Sen sijaan näin... Voin tuskin kaivertaa ne sanat kiveen...
Tähden sisällä oli jotain elävää!
Luku 9[]
Gali Nuva juoksi pois teleskoopilta ja aloitti juoksemisen Mata Nuin saaren hiekkojen läpi. Hänen pitäisi jäljittää muut Toa Nuvat ja kertoa heille mitä hän näki. Hän oli niin määrätietoinen että kun Botar yhtäkkiä ilmestyi hänen selkänsä taakse hän melkein törmäsi Botariin.
"Sinua on tarvittu," Mata Nuin Ritarikunnan jäsen sanoi. Välittömästi hän otti Galin kädestä kiinni ja he molemmat katosivat. Kun Gali pystyi näkemään kirkkaasti taas, oli ilmeistä ettei hän ollut enää Mata Nuin saarella.
Hän löysi itsensä laajasta pyöreästä kammiosta, yhdessä Botarin ja muiden Toa Nuvien kanssa. Paikka tuntui tutulta hänelle mutta hän ei tuntenut sitä. Sitten kammion varjot näyttivät kasvavan syvemmiksi ja naisen ääni täytti huoneen.
"Olette tehneet hyvin Toat," ääni sanoi. "Olette havainneet Mata Nuin Ritarikunnan luottamuksen teihin. Se on syy miksi toimme tiedät tänne, Daxialle, nähdäksenne työnne hedelmät."
Valo paistoi alhaalta jostain mikä näytti jonkin sortin voimakaapelilta. Massiivinen soturi, helposti yhdeksän jalkaa korkea käveli sen päältä kantaen Artakhan sauvaa. Tämä yksissään oli yllätys, koska Gali ja muut luulivat sauvan olevan Makutan Veljeskunnalla. Paljon shokeeraavaa oli mitä tapahtui seuraavaksi- soturi asetti sauvan kannattimen koloon ja artifakti alkoi loistamaan ja humisemaan.
"Mata Nui kärsi paljon Makutan kavalasta hyökkäyksestä," ääni sanoi. "Nyt on aika helpottaa tätä kärsimystä ja valmistella tietä hänen paluuseensa."
Humina hiljentyi ja hehku vähentyi. Viimein Tahu sai tarpeekseen. "Mitä täällä tapahtuu?"
"Mitä näette on murto-osa sauvan voimasta," ääni vastasi. "Jopa nyt sen energiat ovat pääsemässä pois Metru Nuilta pohjoisille saarille, korjaten vauriot mitä syntyi kun Mata Nui kaatui. Railot on suljettu, rakennukset ennallistettu kunniaan, vuoret nousevat ja joet seuraavat vielä kerran. Ja kun teidän sankari ystävänne leikkasivat nuoran joka sitoi Voya Nuin Mahri Nuihin, se on pian palautettu sinne minne kuuluukin ja sen tekemä reikä on suljettu."
"Tuo yksi keppi voi tehdä kaiken tämän?" Pohatu kysyi.
"Ja muutakin," ääni sanoi. "Sen ainoa rajoittuneisuus on se ettei se voi päästä universumin ytimeen ja korjata sen vaurioita, koska sen seinät ovat liian hyvin suojatut. Mutta mitä se pystyy se sen tekee."
Galilla oli ajatus. "Mitä Mata Nuin saaresta? Korjataanko sekin samanlaiseksi ennen Bohrokien työtä?"
Ääni nauroi. "Ei, Bohrokit tekivät mitä heidän oli tarkoituskin tehdä, vaikka te olettekin valmiita. Ja nyt Toa Nuvat, teillä on yksi tehtävä suorittaa... kaikkein vaarrallisin niistä."
Luku 10[]
Toa-ystäväni ja minä seisomme pienessä kammiossa, odottamassa yhtä joka voi johtaa meidät seuraavaan ja arvattavasti vaarallisimpaan tehtävään. Sillä aikaa me tarkastimme aseemme ja haarniskamme kaikilta vahingoilta ja otimme kiinni toisten seikkailuista. Se oli hyvä keino piilottaa kaikki huolemme mitä meillä oli.
"Se oli kultainen kristalli," Onua sanoi. "Noin Pohatun pään kokoinen ja se leijui keskellä ilmaa, älä kysy miten. Meille kerrottiin ettei sen saa antaa koskettaa maata ja oli hyvä asia että kuuntelimme."
"Miksi," kysyin.
"Visorakien sydämeksi he sitä kutsuvat," Pohatu vastasi. "Koskaan ajatellut miten Makuta sai lauman kokoon? Laita tämä kristalli maahan ja ne kaikki tulevat, ei väliä missä ne ovat, ei väliä kuinka kaukana. Arvaan että isäntämme eivät halua Veljeskunnan saavan kokoon niin helpolla ensi kerralla."
"Entä sinä Lewa?" Sanoin Ilman Toalle. "Minne Tahu lähetti sinut?"
"Ei paikkaa," Lewa Nuva kohautti olkapäitään. "Joku outo ääni lähetti minut Mata Nuille - Minun on täytynyt olla siellä ja lähtenyt ennen tuloasi, Gali - syväkaivamaan aurinkokello, kaikista asioista ja tuoda se Metru Nuille."
"Ja tehdä mitä sille?" Tahu kysyi, katsomatta hänen kärventyneeseen haarniskaansa. Kopaka näytti vielä huonommalta sen jäljiltä kun he yrittivät sammuttaa aktiivisia tulivuoria.
"Sait minut," Lewa sanoi. "Minulle kerrottiin jättää se Arkistoihin joten tein sen. Muuten, vanhan saaremme pikanäkemisen jälkeen, älä koskaan palkkaa Bohrokeja sisustajiksi."
"On aika mennä," Sanat, puhuen pehmeästi, tulivat Matoranilta joka seisoi oviaukossa. "Meillä on matka tekemättä ja vähän aikaa tehdä se."
"Pitkä matka minne?" Kopaka kysyi. "Olen tulossa pikkaisen väsyneeksi juoksennellessani ympäriinsä kuin nälkäinen kivirotta ilman mitään ideaa."
Matoran vain hymyili. "Saatte suuren kunnian - astua Artakhan saarelle. Kun kerran olemme täällä, mestarini puhuu teille... tai ei... riippuen hänen mielijohteestaan. Hän voi avata linnoituksensa oven ensimmäistä kertaa vuosituhansiin ja vastaanottaa teidät sisään - tai hän voi karkottaa teidät ainiaaksi ilman toista mahdollisuutta."
"Kuulostaa juhlilta," Pohatu sanoi. "Milloin lähdemme?"
Maailma Toa Nuvien ympärillä sumentui. Kun heidän näkönsä selventyi taas, he olivat seisomassa Matoranin kanssa autiolla rannalla. "Lähdemme?" sanoi kyläläinen. "Miksi, olette juuri saapuneet. Hyvä onni teillä Toat... Elätte jättääksenne Arkatha jälleen kerran."
Jatkuu Downfallissa.