Bioarkistot
p (Poistin virheeni.)
(→‎Hahmot: Mainittuja hahmoja ei listata muuallakaan)
 
(20 välissä olevaa versiota 6 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
  +
{{Puutteellinen|Juoniosio puuttuu.}}
'''The Many Deaths of Toa Tuyet''' (suomeksi Toa Tuyet monet kuolemat) on lyhyttarina jonka [[BIONICLE]]-kirjojen kirjoittaja [[Greg Farshtey]] julkaisi vuonna 2007 [[BZPower]]issa. Voit lukea sen [http://www.bzpower.com/forum/index.php?showtopic=252575 täältä] tai alta.
 
  +
{{Lainaus|Se onkin sinun ongelmasi, Lhikan. Aina seuraamassa sääntöjä. Aina huolehtimassa muista. Mietitkö koskaan, että voisimme tehdä enemmän hyvää, jos lopettaisimme huolehtimisen siitä, kuka saattaa vahingoittua tapahtumissa?|[[Toa Mangai]] [[Tuyet]]}}
  +
{{Liite saatavilla}}
   
  +
'''''The Many Deaths of Toa Tuyet''''' (suomeksi "Toa Tuyetin monet kuolemat") on [[Novellit ja jatkotarinat|novelli]], jonka [[BIONICLE]]-kirjojen kirjoittaja [[Greg Farshtey]] julkaisi vuonna 2007 [[BZPower]]issa. Se on omistettu Dashiell Hammettille ja David V. Reedille.
<h2 style="margin:0;background-color:grey;font-size:120%;font-weight:bold;border:1px solid #afa3bf;text-align:left;color:#000;padding:0.2em 0.4em;">The Many Deaths of Toa Tuyet Greg Farshteyltä</h2>
 
   
  +
== Henkilöt ==
The Many Deaths of [[Toa]] [[Tuyet]]
 
   
  +
*[[Toa Mangai]]t
Greg Farshteyltä
 
  +
**[[Lhikan]]
  +
**[[Nidhiki]]
  +
**[[Tuyet]]
  +
*[[Murskaaja]]
  +
*[[Turaga]] [[Dume]]
  +
*[[Kongu]]
  +
*[[Vahki]] [[Nuurakh]]
   
  +
== Triviaa ==
Omistettu kunnioituksella Dashiell Hammettille and David V. Reedille
 
   
  +
*Kirjottamalla tämän tarinan Greg Farshtey selitti sen, miksi [[Keetongu]] oli virheellisesti [[BIONICLE: Dark Hunters|BIONICLE: Dark Hunters -kirjan]] kannessa. Hänen selityksensä mukaan se saattoi olla [[Triglax]] muuttuneena Keetongun muotoon.
----
 
   
  +
== Katso myös ==
[[Lhikan]], [[Tulen Toa]], seisoi hiljaa tihenevässä pimeydessä. Hänen ympärilleen oli muodostunut pieni [[Matoran]]joukko, joukko mutisi toisilleen järkyttyneinä. Hän pystyi kuvittelemaan shokin ja kauhun minkä he tunsivat -- tunsihan hänkin sen.
 
   
  +
*''[[Dark Mirror]]''
"Kuinka tämä on voinut tapahtua? [[Ta-Metru]]lla on niin monta vartijaa..." hän sopersi.
 
   
  +
== Ulkoisia linkkejä ==
"Joskus [[Mata Nui (henki)|Mata Nuin]] tiet ovat salaperäiset, totta," sanoi [[Turaga]] [[Dume]]. "Olen jo pyytänyt [[Jaller]]ia tutkimaan tapausta."
 
 
Lhikan polvistui liikkumattoman, tuhoutuneen [[Ta-Matoran]]in ruumiin viereen. Hän makasi siinä mihin oli kaatunut sen jälkeen kun vati sulaa [[Protodermis]]tä oli selittämättömästi kallistunut ja läikyttänyt sisältönsä hänen päälleen. Se oli kamala tapa kuolla.
 
 
"Vie kyläläiset pois täältä," Lhikan sanoi Dumelle."Alue ei ehkä ole turvallinen. Niin pian kun [[Nidhiki]] pääsee takaisin tänne --"
 
 
"Olen jo täällä." [[Ilman Toa]] laskeutui kevyesti veljensä viereen. "Tutkin vatin, kaapelin, ja kiinnikeet, kuten pyysit. On ihmeellistä kuinka... pieneltä kaikki näyttää sieltä ylhäältä."
 
 
"Mitä löysit?" Näpäytti Lhikan kärsimättömänä.
 
 
"Kiinnikkeitä oli käpelöity," [[Nidhiki]] vastasi. "Kuka tämän tekikin ei edes yrittänyt saada sitä näyttämään tapaturmalta. Lhikan, tämä oli murha."
 
 
Välittömästi kun Nidhikin sanat olivat päässeet hänen suustaan [[Vahki]] [[Nuurakh]] tuli lähemmäs. Noiden mekaanisten olioiden tehtävä oli pitää yllä järjestystä kaupungissa, sen tehtävän ne suorittivat kylmästi ja varmasti.
 
Nidhiki vilkaisi vahkia peittämättä inhoaan ja hätisti sen pois.
 
 
"Peräänny," hän sihahti. "Tämä oli kerran elävä olento. Et sinä sitä ymmärtäisi."
 
 
Lhikan käänsi ruumiin ympäri hyvin varovasti. Hänen huomionsa kiinnittyi välittömästi pieneen kivitablettiin, mikä oli ollut ruumiin alla. Siihen oli kirjoitettu kaksi sanaa [[Matoran (kieli)|Matoranien kielellä]]:
 
 
"[[Toa]] [[Tuyet]]"
 
 
<center>***</center>
 
 
"Ei minulla ole aavistustakaan," sanoi Tuyet, [[Veden Toa]]. "Minä tuskin tunnen yhtään Ta-Matorania."
 
 
"No, se on ymmärrettävää," sanoi Nidhiki. "He eivät ole niitä kaikista kiinnostavimpia tapauksia."
 
 
"Mieti," sanoi Lhikan. "Oletko varma ettet ole koskaan tavannut häntä? Voisiko hän ollut viemässä sinulle viestiä?"
 
 
Tuyet ravisti päätään. "Olen pahoillani, en tiedä. En ole jättänyt [[Ga-Metru]]a moniin päiviin, pääsin vain menemään kaupungin toiselle laidalle. Olen autellut [[Nokama]]a laboratorioiden kehittämisessä."
 
 
"Hyvä on," sanoi Lhikan. "Koska muut Toat ovat tekemässä tehtäviä, vain me kolme olemme suojaamassa kaupunkia. Joten pysy tarkkana. Joku tappoi sen [[Matoran]]in ja me emme saa antaa sen tapahtua uudestaan."
 
 
Myöhemmin, Nidhiki ja Lhikan kävelivät kohti Kuilu asemaa, [[Tuli|Tulen]] Toa ei selvästikään halunnut puhua, mutta se ei ollut ennenkään estänyt Nidhikiä.
 
 
"Noniin, murhanhimoinen Matoran." sanoi Ilman Toa. "Tuon olisi pitänyt saada asioihin vähän eloa."
 
 
"Ei tässä ole mitään hauskaa."
 
 
"Tottakai on, peloton johtaja," Nidhiki sanoi. "Esimerkiksi, nerokas Tulen Toa joka jättää huomioimatta päivänselvän asian -- se on aika hauskaa."
 
 
"Mistä sinä puhut"
 
 
"Okei, sanotaan että tässä on kyse viestissä Tuyetille. Mitä jos tabletti on vain osa viestiä?"
 
 
"Osa siitä? Missä toinen osa sitten on?"
 
 
Nidhiki hymyili kitkerää hymyä. "Se makaa maassa Ta-Metrussa, Lhikan, ja se on hyvin, hyvin kuollut."
 
 
<center>***</center>
 
 
[[Kongu]] oli myöhässä töistä. Hänen olisi pitänyt olla asemalla puoli tuntia sitten vapauttamassa yön Kuilun virran kontrolloija. Tuloksena hänellä oli niin kiire, että hän ei huomannut että jotain oli tiellä ennen kuin hän kompastui siihen.
 
 
Hän kömpi jaloilleen muristen ja varistellen itsestään likaa. Kuka jättäisi jotain vain makaamaan tielle niin että se voi olla vaaraksi?
 
 
Hän oli jo miettimässä, että valittaisi Vahkeille.
 
 
Sitten hän pysähtyi. Hänen [[Miru|naamionsa]] takana hänen silmänsä suurenivat. Ensimmäiset aamun valonsäteet olivat paljastaneet esineen tiellä, ja nyt Kongu kykeni näkemään mikä se oli: kuollut [[Le-Matoran]], naamio murskautunut pudotuksesta. Kädessään matoran piti kivitablettia jossa luki:
 
 
"Toa Tuyet."
 
 
 
<center>***</center>
 
 
Tarkempi tutkimus paljasti Nidhikille ja Lhikanille, että kaapelit joilla Le-Matoran oli työskennellyt oli katkaistu tahallaan. Jos uutiset yhdestä murhasta häiritsivät [[Metru Nui]]n kansaa, tieto toisesta aiheutti yleisen paniikin. Vahkit työskentelivät taukoamatta saadakseen asukkaat työskentelemään eikä pysymään piilossa kodeissaan.
 
 
Jättäen Nidhiki etsimään jäljelle jääneitä vihjeitä, Lhikan matkusti Ga-Metruun. Tuyet ei ollut [[Suuri Temppeli|Suuressa Temppelissä]] tai Nokaman koulussa eikä häntä ei oltu nähty koko päivänä. [[Valokivi|Valokivet]] hänen kotoaan oli viety, mutta pieni pimeys ei ollut ennenkään estänyt Lhikania. Hän avasi oven ja loi liekin joka valaisi pimeyttä.
 
 
Äkkinäinen valo säikäytti Tuyetin. Hän oli seisonut seinää vasten, katsoen ulos ikkunasta, hukkuneena ajatuksiinsa. Kun hän tunnisti Lhikanin, hän rentoutui, ei kylläkään paljon.
 
 
"Olisi pitänyt odottaa sinua," hän sanoi.
 
 
Lhikan nyökkäsi. "On tapahtunut uusi murha. Tuyet, tiedän ettet pidä Nidhikistä joten en tuonut häntä mukanani. Sinä ja minä olemme olleet ystäviä vuosituhansia. Olemme matkustaneet yhdessä, taistelleet yhdessä ja kerran melkein kuolleet yhdessä. Jos tiedät jotain siitä mitä on tapahtumassa, sinun on kerrottava minulle."
 
 
Tuyet katsoi maahan. Kesti kauan ennen kuin hän puhui. "Jos puhun... saatan sinut vaaraan. Parasta mitä voi tehdä olisi jättää Metru Nui. Kun lähden tämä loppuu."
 
 
Lhikan otti Tuyetiä kädestä. "Kauan aikaa sitten, olin Toa-tornissa joka oli [[Frostelus|Frosteluksen]] hyökkäyksen alla. Tiimini johtaja määräsi minut pakenemaan jotta olisin selviytyjä joka varoittaisi muita siitä mitä oli tapahtunut. Olin nuori, tuore Toa, ja hyväksyin idean. Minä selviydyin; he kuolivat. Ja minä vannoin että en enää koskaan pakenisi mistään. Me olemme Toia Tuyet - ja Toat eivät pakene."
 
 
Tuyet katsoi Lhikanin silmien syvyyksiin. Hänen ilmeensä [[Aineettomuuden naamio]]n takana oli lukematon. Kun hän puhui se oli hidasta, harkittu pätkä virrasta joka kulki kohti merta.
 
 
"Oletko kuullut [[Nui-kivi|Nui-kivestä]]? Et? Olisin luullut että olet kuullut ainakin legendan," hän sanoi. "Jos se vain olikin legenda..."
 
 
"Mikä se on?"
 
 
"Me kaikki tiedämme [[Toa-kivi|Toa-kivistä]] - lähes mikä vain murikka voi olla sellainen. Toa ottaa sen käteen ja sijoittaa siihen osan energiastaan. Myöhemmin sitä voidaan käyttää että saadaan aikaan muodonmuutos Matoranista Toaan. Mutta Toa Kivi on passiivinen - vain [[Toa-voima|Toa-energiaa]]. Nui-kivi onkin sitten jotain ihan muuta.
 
 
Toa Tuyet kutsui sumuverhon talonsa ympärille että uteliaat silmät eivät nähneet mitä he tekivät. "Nui-kivi on aktiivinen, siinä missä Toa-kivi on passivinen. Se ei odota että sille annetaan energiaa, vaan se ottaa sen. Kun se on aktivoitu se imee energiaa Toasta 3000 [[Kio]]n säteellä, niin hitaasti ja varmasti että sitä ei huomaa ennen kun on liian myöhäistä. Sitten elävä olento voi imeä kaiken sen energian -- voitko kuvitella? Yksi olio jolla on kymmenien, ehkä satojen Toien voimat, tai jopa enemmän?"
 
 
"Ja sellainen esine oikeasti on?" kysyi Lhikan, joka oli jo huomannut potentiaalisen vaaran tässä esineessä.
 
 
Tuyet nyökkäsi. "Kyllä, mutta sen tekijät tajusivat riskit. He tekivät vain yhden ja vannoivat tuhoavansa sen. Mutta ennen kuin he ehtivät tehdä sen, se varastettiin. Se kulki kädestä käteen eikä kukaan oikein tiennyt mikä se oli tai mitä se voisi tehdä... vain että se oli voimakas, ja niin arvokas. Lopulta, jossain lähimenneisyydessä se päätyi minun kotisaarelleni ... tai niin he sanovat."
 
 
"Mitä tekemistä tällä on kahden kuolleen Matoranin kanssa joilla oli tabletit joissa oli sinun nimesi?" Kysyi Lhikan.
 
 
"Pian sen jälkeen kun minä lähdin kotoani auttamaan sinua ja muita taistelemaan [[Kanohi-lohikäärme]]ttä vastaan, [[Pimeyden Metsästäjät]] valloittivat kotisaareni. He etsivät Nui-kiveä, mutta kun he eivät löytäneet sitä, he olettivat että minä otin sen mukaani pitääkseni sen turvassa."
 
 
"Veitkö?"
 
 
"En!" Tuyet vastasi. "Jos minulla olisi ollut kivi kädessäni olisin murskannut sen tomuksi."
 
 
"Mutta Metsästäjät luulevat että se on sinulla."
 
 
"He lähettivät viestin minulle," Tuyet sanoi. "He uhkasivat Turagaa ja Matoraneja kotisaarellani. He antoivat seitsemän päivää antaa kivi heidän agenteilleen, ja lupasivat auttaa päivien laskussa. Nämä kuolemat... nämä sairaat, kauheat -- tämä on heidän laskutapansa, Lhikan.
 
 
<center>***</center>
 
 
Toa Nidhiki väisti kivikovan iskun metsästäjältä nimeltään [[Devastator]]. Hän ei onnistunut väistämään seuraavaa, joka heitti hänet 20 jalkaa ilmaan ja heitti hänet kasaan haarniskoita ja aseita.
 
 
Nidhiki oli ollut ollut iloinen kuullessaan Lhikanin uutiset, että Pimeyden Metsästäjät olivat soluttautuneet Metru Nuille. Oli jollain tavalla lohduttavaa että joku Matoran ei ollut tullut hulluksi ja alkanut tappaa muita Matoraneja, vaikkakin oikea selitys oli aika tylsä. Se antoi jotain mihin suunnata.
 
Devastator oli iso poika, luultavasti lähellä tonnia mekaanista lihasta.Mikä pahempaa hänellä oli tapa muuttua hiekaksi ja kadota lattianrakoihin, tai heitellä tavaroita telekineettisillä voimllaan. Se alkoi olla ärsyttävää. Lhikan oli tarjoutunut hoitelemaan kaksi Pimeyden Metsästäjää ja nyt alkoi näyttää siltä että Tulen Toalla oli helppo työ.
 
 
Mitä muuta uutta? ajatteli Nidhiki, noustessaan jaloilleen.
 
 
"Pidän sinusta," sanoi Toa, hyökäten vastustajansa kimppuun mini-sykloonilla." Sinä et puhu. Niin monet Pimeyden Metsästäjät puhuvat korvat päästäsi kun taistelet, kaiketi koska lopun ajan saa puhua kun puhutellaan. Niinkö?"
 
 
Devastator örähti ja käytti henkisiä voimiaan kaataakseen seinän Nidhikin päälle. Ilman Toa väisti notkeasti, tarttui säteeseen ja paiskasi sen vastustajaansa. Devastator nappasi sen puolivälissä ja halkaisi sen kahteen.
 
 
"Millä ne sitten sinua ruokkivatkin, otan tapauksen," Nidhiki mutisi.
 
 
Pimeyden Metsästäjä lähetti hyökkäyksensä. Nidhiki väisti ja perääntyi kyllin kauas, pitäen koko ajan yllä juoksuvauhtiaan. "Sinä sait söpön ajatuksen, lähtölaskenta kuolleilla Matoraneilla. Vai keksikö joku muu sen? Monimutkainen ajattelu ei taida olla sinun vahvuuksiasi."
 
 
Nidhiki odotti näkevänsä vihaa Devastatorin piirteissä, tai ainakin ohimenevän hymyn. Hän ei odottanut sitä mitä sai: selvä hämmennyksen ele, joka kesti vähintään kaksi sekuntia ennen kuin raivoaminen jatkui.
 
 
''"No mitä nyt?"'' ajatteli Toa
 
 
Devastator lähetti vielä muutaman palan leikeltyä metallia - ei mitään, minkä Nidhiki voisi väistää helposti, mutta hän teeskenteli joutuvansa leikellyksi. Kun Devastator liikahti lopettaakseen hänet, Nidhiki lähetti tornadon hänen kimppuunsa. Pimeyden Metsästäjä väisti muuttumalla hiekaksi ja pudottautumalla kohti halkeamaa päällysteessä, mutta Nidhiki oli ennakoinut sen. Hän lähetti toisen tornadon läheiseen Protodermis-altaaseen ja loi vesipatsaan, jolla hän etsi Devastatorin ja muutti hänen hiekkansa mudaksi. Pimeyden Metsästäjä yritti tehdä liikkeen pysyäkseen taistelussa, mutta Nidhikillä oli kokemusta eikä antanut sen tapahtua. Muutama hyvin harkittu isku ja se oli ohi.
 
 
Sitten Lhikan astui esiin. Hän oli voittanut Pimeyden Metsästäjän nimeltään [[Gladiator]] ja toisen, jolla oli jonkinlainen kameleonttivoima. Toa sanoi, että [[Triglax|hänen vastustajansa]] oli muuttunut [[Keetongu|yksisilmäiseksi keltaiseksi Rahiksi]], mutta Lhikanilla ei ollut aavistustakaan, ketä hän oli yrittänyt muistuttaa.
 
 
"Se siitä," sanoi Tulen Toa. "Se on ohi."
 
 
"Oletko varma?"
 
 
"Gladiator ja minä olemme ... puhuneet," Lhikan vastasi. "Olen varma."
 
 
"Menemmekö kertomaan Tuyetille, että hän voi tulla nyt ulos?"
 
 
Lhikan vilkaisi Nidhikiin. Nidhikin äänensävystä puuttui jotain, aivan kuin silloin, kun Ilman Toa oli hajamielinen. "Kyllä," sanoi Lhikan. "Minun täytyy viedä nämä Pimeyden Metsästäjät jonnekin kunnes päätämme mitä tehdä heille ja huolehtineet muutamista Dumen etuoikeustehtävistä. Sitten suuntaan Ga-Metruun."
 
 
"Sitten näen sinut ehkä siellä," sanoi Nidhiki tehden lähtöä. "Kyllä ... ehkä."
 
 
<center>***</center>
 
 
Lhikanilta kesti kauemmin saada tehtävänsä suoritettua kuin hän oli odottanut. Yö oli jo saapunut, kun hän pääsi Ga-Metruun. Nidhiki oli jo siellä seisomassa Toa Tuyetin kanssa keskellä hätääntyneiden Matoranien joukkoa. Ga-Matoran makasi maassa liikkumatta. Päätellen lätäköistä ruumiin ympärillä, Lhikan arvasi, että hänet oli kalastettu kanavasta. Hänen kädessään oli jo tutuksi käynyt taulu jossa luki Tuyetin nimi.
 
 
"Mitä tapahtui?" hän kysyi, arvaten jo vastauksen.
 
 
"Se oli kauheaa," sanoi Tuyet. "Kuulin kirkaisun ja loiskahduksen ... juoksin ulos ... mutta hän oli jo kuollut. Hukkuneena tuon ... tuon kauhean muistutuksen kanssa joka on hänen kädessään."
 
 
"Juuri niin kuin muutkin," Nidhiki sanoi ja hänen silmänsä kohtasivat Lhikanin silmät pitkäksi hetkeksi. "Tuyet, kerro hänelle milloin tämä tapahtui."
 
 
"Vain muutama minuutti sitten," Veden Toa sanoi.
 
 
"Mutta sittenhän --" Lhikan aloitti.
 
 
Nidhiki pysäytti hänet. "Kauheaa, sitä se on. Mutta älä ole huolissasi Tuyet, minä ja Lhikan nappaamme ne, jotka tekivät tämän. Voit luottaa siihen."
 
 
<center>***</center>
 
 
Oli tunnin myöhemmin. Täysi pimeys oli laskeutunut Metru Nuin ylle kuten myös sen asukkaiden henkiin. Eikä kukaan muu kuin Lhikan kävellyt syvemmässä varjossa tuona yönä.
 
 
Hän löysi Tuyetin asumuksestaan. Hän katsoi häneen toiveikkaasti. "Löysitkö heidät? Saitko heidät kiinni?"
 
 
Lhikan nyökkäsi. "Kyllä. Sinulla ei ole enää ... mitään huolestumisen aihetta. Nidhiki ja minä nappasimme kaikki kolme Pimeyden Metsästäjää."
 
 
Tuyet hymyili. "Tuo on mahtavaa! Sitten lähtölaskenta on ohi ... voin taas elää. Minun ei tarvitse enää istua tässä pimennetyssä kammiossa - voimme jälleen jakaa seikkailuja, aivan kuin ennen."
 
 
Lhikan käveli hänen ohitseen. Ennen kuin hän ehti estää, hän iski reiän takaseinään ja kurkotti sisään, jonka jälkeen hänen kätensä tuli esiin hohtavan punaisen kiven kanssa. "Jaammeko myös tämän? Tämähän on Nui-kivi, eiikö vain? Se jonka kielsit olevan sinulla?"
 
 
"Kuinka sinä--?"
 
 
"Kivi on täynnä energiaa. Energia luovuttaa kuumuutta," sanoi Lhikan. "Kun osasin etsiä sitä, se oli helppoa. Kuumuus on minun juttujani."
 
 
Tuyet nousi. Hänen edukseen oli sanottava, ettei hän näyttänyt hermostuneelta tai takaiskun saaneelta. Hän oli kylmempi kuin yksikään jää-Toa jonka Lhikan oli tuntenut, se hänen oli myönnettävä.
 
 
"Mitä tarkoitat, 'tiesin etsiä sitä'? En edes tiedä, kuinka se joutui tuonne!"
 
 
"Et tietänyt monia asioita, ja se selvisi," sanoi Lhikan. "Esimerkiksi, minä ja Nidhiki nappasimme ne Pimeyden Metsästäjät jotka olivat perässäsi - mutta nappasimme ne tänä aamuna. Siksi he eivät voineet tappaa Ga-Matorania tänä iltana ja jättää sitä kivitaulua hänelle."
 
 
"Nidhiki kertoi minulle, että Devastator näytti hämmentyneeltä kun hän alkoi puhua lähtölaskennasta - siksi aloimme epäillä heidän tehneen sitä, koska he eivät tienneet mitä oli tapahtumassa. He olivat ne, jotka olivat sinun perässäsi, mutta eivät ne, jotka tappoivat Matoraneja."
 
 
Lhikan kutsui tuliringin joka ympäröi Veden Toan. "Sinä olit se."
 
 
"Tuo on naurettavaa!" Tuyet sanoi ja kutsui ukkosmyrskyn sammuttamaan liekit. "Oletko tullut hulluksi, koska syytät minua tuollaisesta?"
 
 
"Pimeyden Metsästäjät olivat oikeassa. Nui-kivi päätyi sinun kotisaarellesi ja sinä otit sen mukaasi tullessasi tänne. he halusivat sen, ja sinä tiesit, etteivät he pysähtyisi, ennen kuin joku pysäyttäisi heidät. Siksi sinä aloitit tämän lähtölaskennan ja lähetit Nidhikin ja minut heidän jäljilleen. Kun et kuullut meistä mitään, uskoit heidän olevan yhä vapaina ja sinun täytyi pitää lähtölaskentaa yllä."
 
 
Vesiaalto joka tuli tyhjyydestä osui Lhikaniin ja pani hänet singahtamaan huoneen poikki. Osuma sai hänet pudottamaan kiven, mutta se laskeutui vesikuplan päälle joka kellui varovaisesti takaisin Tuyetin luo.
 
 
"Luulin, että Nidhikistä tulisi vaikeuksia, mutta en sinusta," hän sanoi kovasti. "Sinä olet liian luottavainen, liian vakuuttunut Toien puhtaudesta. En usko, että Nidhiki luottaa edes itseensä. sinun on parempi pitää hän tä silmällä, Lhikan, hänestä tulee vielä jotain pahaa."
 
 
"Niin kuin sinusta?" sanoi Tulen Toa.
 
 
Tuyet nauroi. "Minusta? Tämän kiven voimien avulla minusta tulee voimakkain Toa joka on koskaan elänyt. Ajattele sitä - ei enää Rahi-hirviöitä hyökkäämässä, ei enää Pimeyden Metsästäjiä, ja ehkäpä poistan myös Makutan veljeskunnan ihan huvin vuoksi. Se mitä [[Kuuden Kuningaskunnan Liitto]] yritti tehdä ollessaan toiminnassa, minä teen - määrään lain ja järjestyksen kaikelle, mikä elää."
 
 
"Sinun lakisi ja sinun järjestyksesi," sanoi Lhikan. "Laki, joka on tehty kuolleiden Matoranien ruumiista ja järjestys, joka on tehty valeista - sellaisesta ei voi seurata mitään hyvää."
 
 
"Se onkin sinun ongelmasi, Lhikan," Tuyet ivasi. "Aina seuraamassa sääntöjä. Aina huolehtimassa muista. Mietitkö koskaan, että voisimme tehdä enemmän hyvää, jos lopettaisimme huolehtimisen siitä, kuka saattaa vahingoittua tapashtumissa?"
 
 
"Päivänä, jona lopetamme siitä huolehtimisen, meistä tulee osa ongelmaa," sanoi Lhikan.
 
 
"Ei, ei enää ongelmia," Tuyet vastasi, siirtäen katseensa kädessään olevaan kiveen. "Minusta tulee lopullinen ratkaisu."
 
 
"Hän sulki kätensä kiven ympärille. Se alkoi murtua, ja punaisesta energiasta muodostunut sädekehä ympäröi hänet. Lhikan lähetti tuliaallon, mutta hän torjui sen katsomattakaan häneen. Hänen voimansa kasvoivat jo jokaisen ohimenevän hetken aikana. Sekunneissa hän pystyisi tuhoamaan hänet kuin pienen liekin tuulimyrskyssä.
 
 
"Älä tee sitä!" hän huusi. "muistele sitä, minkä vuoksi taistelemme! Muista kuka olet!"
 
 
"En välitä siitä, kuka olen!" Tuyet huusi. "Välitän siitä, mikä minusta tulee!"
 
 
Seuraava hetki oli sekava. Kuului ääni joka muistutti ääntä joka tulee kahtia haljenneesta vuoresta ja sitten ovi oli keskellä lattiaa paukahtaen Tuyetiin. Nidhiki seisoi avoimessa oviaukossa tornadon pyöriessä hänen ympärillään.
 
 
"Hei kulta, olen kotona," sanoi Ilman Toa.
 
 
Lhikan nousi lattialta ja meni tuyetin viereen, yrittäen kammeta kiven hänen otteestaan. Hän heitti hänet syrjemmälle ja osui sitten Nidhikiin virtaavalla tulvalla, joka pakotti hänet ulos kammiosta. seuraavaksi hänen voimansa kasvoivat niin, että koko rakennus romahti.
 
 
Ennen Tulen Toan kauhistuneita silmiä Tuyet alkoi nousta pitkin vesipatsaita. Hän kiipesi yhä korkeammalle ja korkeammalle, kunnes näytti siltä, että hän voisi koskettaa tähtiä. Ja hän nauroi, hirmuista, kauheaa ääntä, joka särki Lhikanin kaikki toivot ja luulot aivan kuin ne olisivat kristallista tehtyjä hauraita esineitä.
 
 
"Tiesin aina, että hän katsoi meitä ylevästi, mutta tämä on naurettavaa," sanoi Nidhiki. "Kykenetkö jäädyttämään hänen suunnitelmansa?"
 
 
Lhikan ei vastannut. Sen sijaan hän keskitti voimansa imemään kaiken kuumuuden vesipatsaasta, jonka päällä Tuyet seisoi. Seuraukset olivat välittömiä - vesi alkoi jäätyä. Ennen kuin Veden Toa ehti reagoida, Nidhiki oli poiminut mettalisesta Protodermiksestä tehdyn keihään ja heittänyt sen, särkien jääpilarin palasiksi.
 
 
Hämmästyneenä ja tasapainonsa menettäneenä tuyet pudotti kiven. Koska hän ei koskenut siihen, hänen uudet voimansa katosivat heti, ja sen aiheuttama sokki lamautti hänet. Hän putosi. Kivi putosi. Lhikan katseli kumpaakin, miettien kumman - jos kumpaakaan - hän halusi ottaa kiinni. Hän valitsi Toan. Tämä valinta kelpasi Nidhikille. Hän asettui Nui-kiven alapuolelle, valmiina ottamaan sen kiinni ilmasta. Silmäkulmastaan hän näki Lhikanin nappaavan Tuyetin. Nui-kivi tuli lähemmäs, lähemmäs... ja sitten tuliräjähdys osui siihen ilmassa.
 
 
"Ei!" Nidhiki huusi, yrittäen napata sen. Mutta sen pinta oli tulikuuma, eikä hän voinut pidellä sitä kuin pienen hetken. Kivi osui maahan ja hajosi miljooniksi palasiksi, joiden punainen hehkui hetken ja himmeni sitten.
 
 
"Sinä --!" Nidhiki raivosi. "Sinä tyhmä, ääliömäinen - mikä sinua vaivaa?"
 
 
Lhikan oli saartanut Tuyetin tulisilla kahleilla. Vaikka ne eivät koskeneet häneen, hän ei voinut liikkua ilman, että olisi palanut, ja ne paloivat niin kuumina, että kaikki kosteus haihtui niiden lähellä.
 
 
"Anteeksi, Nidhiki. Minun virheeni," sanoi Lhikan. "Näyttää siltä, että olen tehnyt niitä paljon näinä aikoina."
 
 
<center>***</center>
 
 
Tuyet suljettiin [[Coliseum]]inn siksi aikaa, kun Dume ja lhikan yrittäisivät päättää sopivasta rangaistuksesta. Huolimatta siitä, että häntä vartioitiin, hän katosi yön aikana, eikä häntä enää koskaan nähty. Kerrottiin, että [[Botar|suurikokoinen olento]] oli yhtäkkiä ilmestynyt hänen selliinsä ja teleportannut sitten pois, oli todettu parhaaksi rangaistukseksi.
 
 
Lhikan ei koskaan saanut tietää, mitä Tuyetille tapahtui, vaikkakin mysteeri vaivasi häntä hänen koko elämänsä ajan. Mutta [[Tyrmä]]n vangit toivottivat uuden kumppanin tervetulleeksi, Toan, joka oli tehnyt anteeksiantamattoman rikoksen tappamalla niitä, joita oli vannonut suojelevansa.
 
 
Tuyet oli niiden vankien joukossa, jotka kuolivat [[Suuri Mullistus|Suuren Mullistuksen]] rikkoessa Tyrmän. Jotkut pakenijat väittävät, että hän taisteli [[Hydraxon]]in puolella tämän yrittäessä estää vankeja karkaamsta, kun taas toiset väittävät, että hän itse yritti paeta ja hänellä vain oli epäonnea.
 
 
Aivan kuten monet muutkin asiat elämässä, koko totuus ei tule koskaan ilmi ... ja ne, jotka yhä muistavat hänet, uskovat, että mikään ei estä heitä nukkumasta rauhallisemmin yöllä.
 
 
==Hahmot==
 
*[[Lhikan]]
 
*[[Nidhiki]]
 
*[[Tuyet]]
 
*[[Devastator]]
 
*[[Gladiator]] <small>(Vain mainittu)</small>
 
*[[Dume]]
 
*[[Kongu]]
 
*[[Vahki]] [[Nuurakh]]
 
*[[Hydraxon]] <small>(Vain mainittu)</small>
 
*[[Triglax]] <small>(Vain mainittu, ei kutsuttu nimeltä)</small>
 
*[[Botar]] <small>(Vain mainittu, ei kutsuttu nimeltä)</small>
 
   
  +
*[http://www.bzpower.com/forum/index.php?showtopic=252575 Novelli BZPowerissa]
==Triviaa==
 
*Kirjottaessaan tätä tarinaa Greg Farshtey selitti sen, miksi Keetongu oli virheellisesti [[BIONICLE: Dark Hunters]]n kannessa.
 
   
  +
{{Rivinvaihto}}
==Katso myös==
 
  +
{{Novellit ja jatkotarinat}}
*[[Dark Mirror]]
 
  +
[[Luokka:Lyhyttarinat]]

Nykyinen versio 17. elokuuta 2010 kello 16.35

“Se onkin sinun ongelmasi, Lhikan. Aina seuraamassa sääntöjä. Aina huolehtimassa muista. Mietitkö koskaan, että voisimme tehdä enemmän hyvää, jos lopettaisimme huolehtimisen siitä, kuka saattaa vahingoittua tapahtumissa?”
Toa Mangai Tuyet
Kirjaikoni Tällä sivulla käsitelty julkaisu on saatavilla Bioarkistojen liitteenä. Katso sivu Liite:The Many Deaths of Toa Tuyet.

The Many Deaths of Toa Tuyet (suomeksi "Toa Tuyetin monet kuolemat") on novelli, jonka BIONICLE-kirjojen kirjoittaja Greg Farshtey julkaisi vuonna 2007 BZPowerissa. Se on omistettu Dashiell Hammettille ja David V. Reedille.

Henkilöt[]

Triviaa[]

Katso myös[]

Ulkoisia linkkejä[]